perjantai 1. tammikuuta 2021

Vainotut(1975)

 Alkuperäinen nimi: I quattro dell’apocalisse


Tunnetaan myös nimillä: Four of the Apocalypse, Chaco-teloittaja


Ohjaaja: Lucio Fulci


Käsikirjoitus: Ennio De Concini & Bret Harte


Pääosissa: Fabio Testi, Michael J. Pollard, Lynne Frederick, Harry Baird, Tomas Milian


Nyt arvostelussa vuoden 2021 1. arvosteluna legendaarisen Lucio Fulcin  esimerkki spagettilänkkäristä, joita hän tämän lisäksi ohjasi urallaan 3, mutta siitä huolimatta tämän tunnisti jo heti alussa Fulcin leffaksi, vaikkei tämä ei ollutkaan niin gorepitoinen, kuin viime vuonna arvostelemani herran zombie-leffat, mutta sen sijaan Vainotut tarjoaa sen sijaan tunnelmaa ja mystistä menoa vaikka muille jakaa.


Leffa siis kertoo tittelinsä mukaisesti 4 tuomiopäivän tyypistä, jotka pakenevat kaupungista samaan aikaan, kun saluunassa tapahtuu epäilyttävän paljon Texarkanan murhista(1946) vastuussa olleen Phantom Killerin naamiota muistuttavan tyynyliinaan  pukeutuneiden miesten suorittama ammuskelua. 


Tuomiopäivän nelikko johon kuuluvat uhkapeluri, puliukko, iloluontoinen nainen ja vähemmän svengaava funkveli, joka näkee ja aistii kuolemaa ympärillään elikkä varsin iloisen seurueen vaellusta  erämaassa saamme seurata.


Erämaassa tuomiopäivän nelikko tapaa Chaco nimisen tyypin, joka liittyy nelikon seuraan, mutta mies paljastuukin villin lännen Charles Mansoniksi ja nelikon  matka saa kirjaimellisesti apokalyptistisiä piirteitä.


Kuten alussa totesin, vaikka Fulci muistetaan runsaasti lätistelyä  sisältävistä   zombie  ja giallo-leffoista, Vainotut tarjoaa hillitysti lätistelyä, mutta sitäkin enemmän  Sergio Salvatin upeaa kameratyöskentelyä ja  mystistä tunnelmaa, jota vielä tehostaa Fulcin vakiosäveltäjän Fabio Frizzin Vince Temperan,   Franco Bixion ja Cook & Benjamin Frankiln groupin  Pink Floyd-henkinen soundtrack, josta parhaiten jäi mieleen biisi Movin On, joka loi kuviin tunnelmaa ja jäi soiman päähän vielä leffan loputtua.


Vainotut on visuaalisesti hieno, tunnelmallinen ja mystinen spagu, joka on hyvä esimerkki siitä, että Fulci handlasi myös länkkärit ja vielä näinkin tyylikkäin lopputuloksin.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti