Mishima-Elämän neljä lukua(1985)

 Ohjaaja: Paul Schrader

Käsikirjoitus: Paul & Leonard Schrader

Pääosissa: Ken Ogata, Masayuki Shinoya,  Junkichi Orimoto, Roy Scheider

Koska sain joululahjaksi Stan Sakain Usagi Yojimbon 1. kirjan ja käytyäni tänään juhlistamassa uutta vuotta japanilaisessa ravintolassa, ajattelin sen kunniaksi päättä tämän kaoottisen vuoden arvostelemalla aiheeseen liittyvän klassikon, jonka kertomasta tapahtumista  tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta.

Elokuva kertoo siis Yukio Mishimasta (1925-70)  kuuluisasta japanilaisesta kirjailijasta, diggasi Samurai-jutuista ja niiden inspiroimana päätti tehdä vallankaappauksen, tarkoituksena palauttaa Japani takaisin keskiajalle, mutta lopulta homma päättyi Yukion kannalta sotkuisesti ja leffa siis kertoo tittelin mukaisesti neljään osaan jaettuna Yukion elämästä ja teoista.

Koska elokuva on amerikkalais-japanilainen yhteisproductio, eivätkä jenkit diggaa tekstityksiä ja dubattuna leffa olisi muuttunut komediaksi vakavasti otettavan taide-elokuvaan sijaan, niin leffa on molempien mantereiden katsojien iloksi puhuttu japaniksi ja selostettu englanniksi, josta vastasi itse legendaarinen Roy Scheider.

Myös leffan tuotanto ja musiikkipuolella on kovia tekijöitä, nimittäin George Lucas ja hiljattain maassamme vierailut Francis Ford Coppola, jotka tuottivat aiemmin Kurosawan vähemmän tunnetun teoksen Kagemusha-varjokenraalin(1980) ja musiikeista vastaa ei niinkään vähäpätöisempi henkilö kuin kaikken aikojen parhaimman dokkarin Koyaanisqatsin(1982)  säveltänyt   Phillip Glass.

Vaikka Yukio Mishiman elämä ja teot eivät olisi entuudestaan tuttuja, niin siitä huolimatta tämä on lievästi aliarvostettu ja katsomisen arvoinen kasariklassikko taide-elokuvista ja japanilaisesta kulttuurista kiinnostuneille

Leffakulinaristi toivottavaa kaikille lukijoilleen hyvää ja (toivottavasti parempaa) uutta vuotta 2021, niin arjen kuin elokuvien kannalta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

VFW(2019)

 Ohjaaja: Joe Begos

Käsikirjoitus: Max  Brallier & Matthew McArdler

Pääosissa: Stephen Lang, Fred Williamson, William Sadler, Martin Kove, David Patrick Kelly, George Wendt, Tom Williamson, Sierra McCormick,  Dora Madison,  Travis Hammer

Nyt arvostelussa uberviihdyttävä ja verinen, kasarille kunniaa tekevä  toiminta/kauhurymistely viime vuodelta, joka jäi meillä vailla teatterikierrosta , mutta onneksi julkaistiin sentään DVD:eenä & ja sinireiskana.

Joukko Korean, Vietnamin ja yksi Lähi-Idän sotien veteraani viettävät iltaa veteraanien baarissa nimeltään VFW ( lyhenne sanoista Veterans of Foreign Wars)   Veteraaneilla on suunnitelmissa juhlistaa baarin kyypparin /päähenkilön Fredin(Stephen Lang) synttäreitä vetämällä lärvit ja lähtemällä jatkoille strippiklubille, mutta juhlaohjelmaan tulee muutos, kun kaupungin lähiöt valloittaneiden narkkareiden kanssa pyörivä   Lizard(McCormick)  juoksee baariin mukanaan repullinen ”Tohtori Zivágoa” mukanaan, joten pian narkkarit piirittävät baarin ja  veteraanit  linnoittautuvat baarin ja   joutuvat vielä yhden kerran taistelemaan.

Kuten alussa totesin, VFW on täyttä kasaria  alusta loppuun syntikkapopituksineen, käsintehtyjen gore-efektien  ja värimaailmaa myöten ja oli eeppistä nähdä legendaarinen Fred Williamson pitkästä aikaan näyttelemässä, sillä minä kuvittelin, että Williamson olisi jo jäännyt eläkkeelle Starsky & Hutch-filmatisoinin(2004) jälkeen.

Leffa olisi voinnut olla vieläkin kasarimpi, jos Michael Biehn olisi saatu tähän mukaan, mutta kyllä Lang, Williamson & muut yrmyilivät oikein mallikkaasti.

VFM on uberviihdyttävä ja verinen tribuutti  kasarileffoille.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Miljardin dollarin aivot(1967)

 Ohjaaja: Ken Russell

Käsikirjoitus: John McGarth( Len Dreightonin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Michael Caine, Karl Malden, Francoise Dorléac, Ed Begley, Oscar Homolka, Guy Doleman, Vladek Sheybal, Donald Sutherland

Nyt arvostelussa  toisen legendaarisen brittivakoojan seikkailu, joka on sinänsä värikäs tapaus, koska se kuvattiin suurimmaksi osaksi Suomessa, ohjauksesta vastasi legendaarinen Ken Russell ja  tuottajana hääri 9. Jaska Böndeä tuottanut Harry Salzman, joten ainekset laattuleffaan on taattu.

Harry Palmer on jäännyt  työnsä MI5:en palveluksessa ja tienaa elantonsa yksityisetsivänä, kunnes  eversti Ross( Doleman) ilmestyy Harryn toimistolle, joten Harry päätyy talviseen pääkaupunkiimme löytääkseen professori Kaarnan, joka löytyykin vainajana  ja  sitten Harry tapaa vanhan ystävänsä Leon (Malden)  ja salaperäisen blondin Anjan( Dorléac), joiden kanssa Harry päätyy Turun linnaan, jossa elokuvan tittelissä mainitut aivot eli tosi iso, hyvin retrohtava tietokone( äänenä Donald Sutherland) jonka avulla  Texasilaisen öljymiljonääri Midwinterin ( on siinäkin taas omituinen sukunimi!)  johtama yksityisarmeija aikoo pistää Neuvostoliiton matalax.

Kuten alussa totesin, on se eeppistä, kun Suomi on ollut jo hyvin edustettuna valkokankaalla jo 60-luvulla ja  täytyy kyllä myöntää, että  pääkaupunkimme näkeminen talvisena oli aika huikea  ja tavallaan nostalginen kokemus, varsinkin, koska viime talvi oli köyhä ja tulevakin talvi näyttää uhkaavalta lumitilanteen kannalta, joten  näyttää siltä että kunnon talvet ovat   historiaa ainakin pääkaupunkiseudulla, joten Miljardin dollarin aivot   voikin luetella suurten talvispektaakkelien kuten   Ase ja Laki(1959) Vampyyrintappajat (1967)  Suuri hiljaisuus(1968) McCabe & Mrs. Miller(1971) Hohto(1980) The Thing(1982) & The Hateful Eight(2015)joukkoon.

Pääkaupunkimme  lisäksi myös Turun linna ja Porvoo, joka syystä tai toisesta esittää Latviaa pääsevät myöskin hyvin esille.

Miljardin dollarin aivot on  tyylikäs ja paikoittain psykedeelistä menoa tarjoava  vakoojatarina, joka on taiteellisesti ja viihteelisesti  Jaska Böndejä  tasokkaampi teos.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Berberian Sound Studio(2012)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Peter Stricklandt

Pääosissa: Toby Jones, Suzy Kendall, Susanna Cappellaro,  Tonia Sotiropoulu,  Cosimo Fusco, Antonio Mancino

BSS kertoo englantilaisesta ääniefektimies Gilderoysta(Toby Jones), joka matkustaa Italiaan työmatkalle tekemään äänitehosteita  paikallisen ohjaajan Santinin( Antonio Mancino)  elokuvaan, joka Gilderoyn järkytykseksi ei olekaan hevosia käsittelevä dokumentti, vaan Giallo-elokuva noidista.

Kaiken lisäksi Gilderoyn työkeikka saa vielä omituisia ja yli hilseen meneviä piirteitä.

Vaikka elokuva olikin visuaalisesti hieno ja tarinaltaan mielenkiintoinen, niin sitä huolimatta tämä ei auennut minulle, mutta pidin kyllä elokuvan 70-lukulaisesta yleisilmeestä ja Giallo-viittausten ( Suzy Kendall pienessä sivuroolissa)  havaitsin yhtymäkohtia Coppolan Keskusteluun(1974) ja suosikkeihin kuuluvaan Blow Outiin(1981) jotka niin ikään käsittelevät ääntä & äänittämiseen  liittyvää hifistelyä.

BBS on eilen arvostelemani In Fabricin lisäksi yksi viime vuosikymmenen erikoisimpia & tyylikkäimpiä kauhuleffoja, jotka saattavat olla tylsiä & sekavia, niille jotka ovat tottuneet näkemään splätteriä &  jump scare-kohtauksia,mutta parhaiten tästä saavat irti taide-elokuvista pitävät katsojat.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

In Fabric(2018)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Peter Strickland

Pääosissa: Marianne Jean -Baptiste, Gwendoline Christie, Leo Bill, Hayley Squires

Nyt arvostelussa yksi viime vuosikymmen tyylikkäimpiä ja erikoisimpia kauhuleffoja, joka samalla on myös hieman erilainen joululeffa.

Juoni lyhyesti & ytimekkäästi: Hiljattain eronnut pankkineiti Sheila (Baptiste) löytää alennusmyynnistä punaisen mekon, joka onkin kirottu, sillä sen edellinen omistaja käytti sitä kuollessaan liikenneonnettomuudessa ja mekolla on myös tapana elää omaa elämää, hajottaa pesukoneita ja korjata itsensä Christine Tappaja-Auto-tyyliin.

Sheila palauttaa mekon ja mekko kiertää henkilöltä toiselle aiheuttaen kaaosta & kuolemaa ympärillään.

Tähän mennessä 4 elokuvaa, yhden episodin anatologiaelokuvaan, Björkin konserttitaltioinin ja 2 lyhäriä ohjanneen Stricklandin In Fabric  on erikoinen, visuaalisti hieno & tyylikäs tribuutti 70-luvun kauhulle ja sanalla myös ajankohtainen kritiikki pikamuotia ja alennusmyyntien aiheuttamaa hysteriaa kohtaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Maximum Overdrive(1986)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Stephen King

Pääosissa: Emilio Estevez, Pat Hingle, Laura Harrington, Frankie Faison,  Yeardley Smith, Giancarlo Esposito, Stephen King

Nyt arvostelussa kauhukirjallisuuden kuninkaan ainoaksi ohjaustyöksi jäännyt elokuva, joka oli aikoinaan ehdokkaana  2 Golden Raspberry palkinnon saajaksi huonoimman ohjaajan ja miespääosan, häviten kuitenkin Princen ohjaamalle ja tähdittämälle Under the Cherry Moonille.

Komeetta ohittaa maapallon, jonka seurauksena koneet limuautomaateista rekkoihin sekoavat ja alkavat hyökkäämään ihmisten kimppuun.

Sekalainen joukko ihmisiä linnoittautuu  bensa-asemalle selviytyäkseen  murhanhimoisten koneiden invaasiolta.

Vaikka tätä onkin paljon herjattu, niin siitä huolimatta tämä on oikeasti hyvä leffa, jos asennoituu katsomaan sitä aivot narikassa -fiiliksellä ja onhan tässä pari hulvatonta kohtausta, esim herjoja heittävä pankkiautomaatti ja limuautomaatti, joka pommittaa junnufutisjoukkuetta tölkeillä.

Lisäksi krediittiä myöskin krediittiä  soundtrackistä, josta vastaa itse AC⚡️DC, joten kunnon kasarimeininki on jälleen kerran taattu.

Lievästi aliarvostettu Stephen King-filmatisointi, joka ei  onnistu tarjoamaan  jännitystä ja elokuvallisia arvoja, mutta viihdearvoja ja kasarimeininkiä tästä löytyy vaikka muille jaettavaksi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️