keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Shokkikäytävä(1963)

Alkuperäinen nimi: Shock Corridor

Ohjaus ja käsikirjoitus: Samuel Fuller

Pääosissa:  Peter Breck, Constance Towers, James Best, Hari Rhodes, Gene Evans, Larry Tucker, Paul Dubov, Phillip Ahn

Perus-Hollywood-produktioista poikkeavsta ja rankkojakin aiheita elokuvissaan käsittellyt Samuel Fuller ohjasi vuonna 1963 Shokkiköytävän, joka vetää jopa vertoja 12 vuotta myöhemmin ilmestyneele mielisairaalaelokuvien ykköselle Yksi lensi yli käenpesälle ja osoitti jo varhain 60-luvulla  sangen mielenkiintoisen tarinan toimittajasta tekeytyneenä hulluksi mielisairaalaan, jota ei olisi nähty missään ison budjetin Hollywood-produktiossa.

Shokkikäyttävä siis kertoo toimittaja Johnny Barrettista (Peter Breck)  joka Pulitzerin toivossa lähtee mielisairaalaan hulluksi tekeytyneenä saadaksen tehtyä jutun sairaalassa tapahtuneesta murhasta, jonka todistajina olivat 3 muuta potilasta sairaalassa.

Yksi kerrallaan Johnny haastattelee edellämainittuja potilaita, jotka ovat sekaisin mitä erikoisimmalla tavoilla. Trioon kuuluvat Korean sodan veteraani, joka luulee olevansa Kenraali Stuart Sisällissodasta,  Ku Klux Klania kannattava afroamerikkalainen mies ja tiedemies, joka on taantunut 6-vuotiaksi kuultuaan atomipommin aiheuttamista tuhoista.

Shokkikäytävä on varsin  poikkeuksellinen  Haysin koodin aikaan  ilmestyneele elokuvalle. Harvassa  Haysin koodin aikaan ilmestyneissä elokuvissa ei nähty mm  mielisairaaloita ja naisia
työskentelemässä strippareina, jota Shokkikäytävässä edustaa Johnnyn tyttöystävä Cathy ( Constance
Towers)

Shokkikäytävä ansaitsee aikaudelleen hyvin poikkeavan tarinansa lisäksi krediittiä myös  muuten mustavalkoisessa elokuvassa olevista  värikkäistä unijaksoista, jotka Fuller oli filmannut 10 vuotta aiemmin  20th Century Foxin kanssa tekeillä olleeseen  elokuvaansa Tigrero, joka ei kuitenkaan koska valmistunut budjettisyistä.

Shokkikäyttä on 60-luvun alkupuolen elokuvaksi varsin hurja ja intensiivinen katsomiskokenus, joka
jättä taatusti katsomisen jälkeen katsojan mietittäväksi missä liikku normaalin ja hullun raja ja kannattaako todellakin uhrata elämänsä ja mielenterveytensä yliarvostetun palkinnon takia?

 Ajankohtainen ja ajatuksia herättävä elokuva vielä 54 vuoden jälkeenkin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti