perjantai 30. kesäkuuta 2017
Verenjano(1983)
Alkuperäinen nimi: The Hunger
Ohjaus: Tony Scott
Käsikirjoitus: James Costigan, Ivan Davis ja Michael Thomas (Whitley Strieberin samannimisen kirjan pohjalta)
Pääosissa: David Bowie, Catherine Deneuve, Susan Sarandon, Cliff De Young Dan Hedaya, Willem Dafoe, John Pankow
Nyt arvostelussa 5 vuotta sitten sillata alas hypännen Sir Ridley Scottin pikkuveljen tyylikäs ja aliarvostettu debyyttiohjaus.
Leffa starttaa tyyllikkäästi Bauhaus-yhteen Bela Lugosi's dead biisin siivittämänä yökerhosta, josta siirytään seuraamaan David Bowien ja Catherine Deneuven järjestämiä orgioita jotka päättyvät verisesti, koska Bowie ja Deneuve ovatkin vampyyrejä, yllätys, yllätys.
The Hunger siis kertoo New Yorkissa majailevasta vampyyripariskunnasta, joista Bowien esittämä John alkaa salaperäisesti vanhenemaan ja katoaa sen jälkeen salaperäisesti koko leffasta.
Deneuven esittämä Miriam puolestaan etsii itselleen uutta rakastajaa ja semmoiseksi valokoituu Susan Sarandonin esittämä lääkäri.
Vuonna 1983 MGM: n oli tarkoitus filmata Verenjanon sijasta Anne Ricen kirjaan pohjautuva Veren Vangit, mutta päätyivätkin sitten filmaaman tämän, joten Tony Scottin oli laitettava Veren Vankeja varten suunittelemansa ideat Verenjanoon ja lopputuloksena olikin aiemmin arvostelemani Michael Mannin The Keepin oheela yksi leffavuoden 1983 tyylikkäimpiä tuotoksia.
Toisin kriitikot haukkuivat elokuvan lyttyyn ja kritisoivat erityisesti Scottin ylikoristeelista ja mainosten vaikuttamaa visuuaalista tyyliä. Murkskakrittikin vuoksi Tony Scott piti taukoa 3 vuotta ennen kuin ohjasi homoelokuvan modernin klassikon Top Gunin(1986)
Nykyään The Hunger onkin kulttileffa, lähinä homopiireissä ja lähinä Deneuven ja Sarandonin seksikohtauksen vuoksi. Pienenä triviana myöskin manittakoon, että Willem Dafoe ja John Pankow,
jotka esiintyivät pari vuotta myöhemmin modernin rikoselokuvan rajussa mestariteoksessa Elää ja kuolla L.A:ssa tekevät The Hungerissa yhden repliikin roolit puhelinkopeilla roikkuvina hiippareina.
The Hunger on tiivstunnelmainen ja viisuaalisesti tyylikäs kauhudraama ja Michael Mannin The Keepin oheela leffavuoden 1983 tyyllikäimpiä tuotoksia ja Tony Scottin 2.paras leffa True romancen jälkeen.
Seuraavaksi tässä blogissa arvosteluvuorssa pari vuotta aiemmin ilmestynyt saman kirjailijan elikkä Whitley Striberin kynäilemä modernin ihmissusitarina Wolfen.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
tiistai 27. kesäkuuta 2017
Guardians of the galaxy Vol. 2( 2017)
Ohjaus ja käsikirjoitus: James Gunn
Pääosissa: Chris Pratt, Bradley Cooper, Vin Diesel, Dave Bautista, Zoe Saldana, Michael Rooker, Kurt Russell, Sylvester Stallone, David Hasselhoff, Stan Lee, Ving Rhames, Seth Green
Tämän blogin ensimmäin arvostelu tänä vuonna ilmestyneestä ja leffateatterissa katsotusta elokuvasta.
Tähtilordi porukoineen rellestää jällen kerran avaruudessa entistäkin paremman soundtrackin siivittämänä ja Tähtilordi tapaa vihdoinkin kauan kadoksissa olleen isänsä Egon ( Kurt Russell)
Tämä oli mielestäni jopa edellistää osaa parempi ja hauskempi. Toimintapuoli oli edellistä osaa näyttävämpää ja vitsejäkin oli entistä enemmän ja varsinkin Drax Tuhoajan (David Bautista) pariinkin otteeseen elokuvan aika murjaisema vitsi Hanurilax-akuista repeilytti niin pahasti, että slushiet meinasivat purskahtaa suusta. Myöskin musiikkipuoli oli erityisen onnistunut tässäkin, mainittakoon esimerkiksi suuresti arvostamani Country-laulaja Glen Campbellin Southern Nights.
Oli myöskiin mukava nähdä vanhojen konkareiden Kurtin, Syltyn ja Hässelhösselin kuvissa. Varskin Hässelhösselin pieni rooli repeilytti myöskin paljon. Myös Stan Leen cameo-rooli oli hupaisa.
Tämän vuoden uutuselokuvien kirkainta kärkeä ja lopuksi mainattakoon, että Tähtilordi kumppaineen esintyy lähitulevisuudessa peräti kahdessa elokuvassa, joista toinen tulee olemaan 3. Avenges-seikkailu ja toinen puolestaan taas suunniteila oleva jatko-osa.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Guardians of the galaxy(2014)
Ohjaus ja käsikirjoitus: James Gunn
Pääosissa: Chris Pratt, Bradley Cooper, Vin Diesel, Dave Bautista, Zoe Saldana, Lee Pace, Michael Rooker, Josh Brolin, Glenn Close, John C Reilly, Benicio Del Toro
Tämän blogin ensimmäinen Marvel-arvostelu.
Tähtilordi (Chris Pratt) riehuu porukoineen hyvön soundtrackin siivittämänä avaruudessa. Porukkaan kuuluvat mm puhuva ja asehullu pesukarhu Rocket ( Bradley Cooper) ja puhuva puu Groot (Vin Diesel) jonka vakiohokema on " Olen Groot"
Yllättävän rohkea veto oli Marvelilta tehdä elokuva vähemmän tunnetuista hahmoista. Erittäin hyvä elokuva tämä oli. Vauhtia, toimintaa ja huumoria oli paljon ja edellä mainittu soundtrack oli myöskin hyvä.
Muistakaa katsoa lopputekstit loppuun asti, niin voitte bongata myös erään toisen vähemmän tunnetun Marvel-hahmon.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Pääosissa: Chris Pratt, Bradley Cooper, Vin Diesel, Dave Bautista, Zoe Saldana, Lee Pace, Michael Rooker, Josh Brolin, Glenn Close, John C Reilly, Benicio Del Toro
Tämän blogin ensimmäinen Marvel-arvostelu.
Tähtilordi (Chris Pratt) riehuu porukoineen hyvön soundtrackin siivittämänä avaruudessa. Porukkaan kuuluvat mm puhuva ja asehullu pesukarhu Rocket ( Bradley Cooper) ja puhuva puu Groot (Vin Diesel) jonka vakiohokema on " Olen Groot"
Yllättävän rohkea veto oli Marvelilta tehdä elokuva vähemmän tunnetuista hahmoista. Erittäin hyvä elokuva tämä oli. Vauhtia, toimintaa ja huumoria oli paljon ja edellä mainittu soundtrack oli myöskin hyvä.
Muistakaa katsoa lopputekstit loppuun asti, niin voitte bongata myös erään toisen vähemmän tunnetun Marvel-hahmon.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
tiistai 20. kesäkuuta 2017
Veriveljet(1989)
Alkuperäinen nimi: Next of Kin
Ohjaus: John Irvin
Käsikirjoitus: Michael Jenning
Pääosissa: Patrick Swayze, Liam Neeson, Adam Baldwin, Ben Stiller, Bill Paxton, Ted Levine, Andreas Katsulas, Michael J Pollard, Helen Hunt
80-luku oli toimintaelokuvien kulta-aikaa, jolloin ilmestyivät semmoiset klassikot, esim Rambo-trilogia, Commando ja Die Hrd, mutta vuosikymmennen jälkimmäisen puoliskon aikana ilmestyneet toimintatykitykset ovat Die Hardia lukuunottamatta jäänneet hyvin vähälle huomiolle.
Hyvä esimerkki 80-luvun jälkipuoliskon toimintatykityksistä on mm Arska-mätön Raaka keikka (1986) ja Vietnam-kuvauksen Hamburger Hill (1987) John Irvinin ohjastelema Next of Kin.
Windy Cityssä kyttäilevä kyttä Truman Gates ( Patrick Swayze) joutuu kinkkiseen tilanteeseen, kun velipoika Gerald (Bill Paxton) saa nappia otsaan mafioso Joeyn ( Adam Baldwin) toimesta.
Ilonpidollisesti rajoitteisten juhlien jälkeen Trumanin skeidaisessa takissa heiluva junttiveli Briar (Liam Neeson) saapuu Windy Cityyn ja alkaa häriköimään mafiosojen bisneksiä.
Tämän kaiken ohella näemme mm harvinaisen urpoja mafiosoja, joilla on vaikeuksia pärjätä junttipossea vastaan, junttipossen käärmebusseineen ja samoissa käsiraudoissa olevien Swayzen ja Neesonin eepinen tappelu baarissa
Next of Kin on kasarin jälkipuoliskon viihdyttävimpiä ja aliarvostetuimpia toimintatykityksiä, joka osoitti jo 19 vuotta ennen Takeniä ( 2008) Liam Neesonin kyvyt toimintasankaroinista ja joka kuulu Swayzen filmiografian parhaimpiin teoksiin Red Dawnin (1984), Road Housen (1989) ja Point Breakin (1991) kanssa.
Oli myöskin piristävää nähdä Ben Stiller muunkin genren elokuvassa kuin miehen yleensä tavavaramerkiksi muodostuneissa kakkafarsseissa.
80-luvun toimintatykitysten aatelia.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: John Irvin
Käsikirjoitus: Michael Jenning
Pääosissa: Patrick Swayze, Liam Neeson, Adam Baldwin, Ben Stiller, Bill Paxton, Ted Levine, Andreas Katsulas, Michael J Pollard, Helen Hunt
80-luku oli toimintaelokuvien kulta-aikaa, jolloin ilmestyivät semmoiset klassikot, esim Rambo-trilogia, Commando ja Die Hrd, mutta vuosikymmennen jälkimmäisen puoliskon aikana ilmestyneet toimintatykitykset ovat Die Hardia lukuunottamatta jäänneet hyvin vähälle huomiolle.
Hyvä esimerkki 80-luvun jälkipuoliskon toimintatykityksistä on mm Arska-mätön Raaka keikka (1986) ja Vietnam-kuvauksen Hamburger Hill (1987) John Irvinin ohjastelema Next of Kin.
Windy Cityssä kyttäilevä kyttä Truman Gates ( Patrick Swayze) joutuu kinkkiseen tilanteeseen, kun velipoika Gerald (Bill Paxton) saa nappia otsaan mafioso Joeyn ( Adam Baldwin) toimesta.
Ilonpidollisesti rajoitteisten juhlien jälkeen Trumanin skeidaisessa takissa heiluva junttiveli Briar (Liam Neeson) saapuu Windy Cityyn ja alkaa häriköimään mafiosojen bisneksiä.
Tämän kaiken ohella näemme mm harvinaisen urpoja mafiosoja, joilla on vaikeuksia pärjätä junttipossea vastaan, junttipossen käärmebusseineen ja samoissa käsiraudoissa olevien Swayzen ja Neesonin eepinen tappelu baarissa
Next of Kin on kasarin jälkipuoliskon viihdyttävimpiä ja aliarvostetuimpia toimintatykityksiä, joka osoitti jo 19 vuotta ennen Takeniä ( 2008) Liam Neesonin kyvyt toimintasankaroinista ja joka kuulu Swayzen filmiografian parhaimpiin teoksiin Red Dawnin (1984), Road Housen (1989) ja Point Breakin (1991) kanssa.
Oli myöskin piristävää nähdä Ben Stiller muunkin genren elokuvassa kuin miehen yleensä tavavaramerkiksi muodostuneissa kakkafarsseissa.
80-luvun toimintatykitysten aatelia.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
lauantai 17. kesäkuuta 2017
Combat Shock(1986)
Tunnetaan myös nimellä: American Nightmares
Ohjaus ja käsikirjoitus: Buddy Giovinazzo
Pääosissa: Ricky Giovinazzo, Veronica Strok, Mitch Maglio
Uberhauskoista ja päättömistä roskaelokuvista mm Toxic Avenger ja Class of Nuke em high tunnettu Troma-yhtiö filmiografiasta löytyykin näinkin synkkä ja rankka pläjäys nimeltään Combat Shock.
Combat Shock siis kertooohjaajan veljen tulkitsemasta Vietnam-veteraani Frankistä, jolla on sotatraumojen lisäksi vaikeuksia vaikka muille jakaa: Vaimo nalkuttaa, Agent Orange-myrkyn muntantoima vauva pitää ruokkia, jääkaappi on tyhjä, vuokria on rästissä, velkoojat ahdistelvat ja paras kaveri on narkkari. Varsin kurja päivä siis on tiedossa Frankille.
Vaikka Combat Shock onkin Troma-produktioksi yllättävän synkkä ja rankka, on silti Troman jälki havaittavissa mm kuvauksen ja amatöörimäisen näyttelytyön osalta.
Combat Shock on varsin rankka elokuva Vietnam-traumoista Scorsesen Taksikuskin hengessä ja suositeltaava katsottavaa niille jotka haluavat nähdä vakavan Troma-produktion.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus ja käsikirjoitus: Buddy Giovinazzo
Pääosissa: Ricky Giovinazzo, Veronica Strok, Mitch Maglio
Uberhauskoista ja päättömistä roskaelokuvista mm Toxic Avenger ja Class of Nuke em high tunnettu Troma-yhtiö filmiografiasta löytyykin näinkin synkkä ja rankka pläjäys nimeltään Combat Shock.
Combat Shock siis kertooohjaajan veljen tulkitsemasta Vietnam-veteraani Frankistä, jolla on sotatraumojen lisäksi vaikeuksia vaikka muille jakaa: Vaimo nalkuttaa, Agent Orange-myrkyn muntantoima vauva pitää ruokkia, jääkaappi on tyhjä, vuokria on rästissä, velkoojat ahdistelvat ja paras kaveri on narkkari. Varsin kurja päivä siis on tiedossa Frankille.
Vaikka Combat Shock onkin Troma-produktioksi yllättävän synkkä ja rankka, on silti Troman jälki havaittavissa mm kuvauksen ja amatöörimäisen näyttelytyön osalta.
Combat Shock on varsin rankka elokuva Vietnam-traumoista Scorsesen Taksikuskin hengessä ja suositeltaava katsottavaa niille jotka haluavat nähdä vakavan Troma-produktion.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Valkoinen Koira(1982)
Alkuperäinen nimi: White Dog
Ohjaus: Samuel Fuller
Käsikirjoitus: Samuel Fuller ja Curtis Hanson (Romain Garyn novellin pohjalta)
Pääosissa:Kristy Mcnichol, Paul Winfield, Burl Ives, Jameson Parker, Bob Minor, Dick Miller Samuel Fuller.
Hollywoodin ja suuren yleisön vieroksuma Samuel Fuller teki vuonna 1982 yhden hienoimmista elokuvistaan, joka ilmestyessään tulkittiin väärin rasismia ihannoivaksi ja tämän seurauksena White Dog sai ensi-iltansa jenkeissä vasta noin 10 vuotta myöhemmin ja elokuvansa saaman nihkeän vastaanoton takia Fuller teki viimeiset elokuvansa Euroopassa.
Nimensä mukaisesti elokuva kertoo ns "Valkoisesta Koirasta" eli tarkemmin sanottuna rasistikoirasta, joka jää näyttelijätär Julien (Kristy Mcnichol) Mustangin alle ja Julie ottaa koiran hoittoonsa. Koiran poliittinen suuntautuminen tulee Julie selväksi, kun koira hyökkää Julien afroamerikkalaisen ystävän kimppuun. Tapahtuman jälkeen rasistikoira päätyy eläintenkouluttaja Keysin( Komissario Ed Traxleria Terminatorissa näytellyt Paul Winfield) hoiviin tarkoituksena kitkeä rasismi koirasta pois lopullisesti.
Vaikka tarina rasistikoirasta kuulostaa absurdilta, on kyseessä väkevä ja tunteikas laatudraama, jota Ennio Morricone musiikit tukevat hienosti.
Ja Terminatorista puheen olleen, Paul Winfieldin lisäksi elokuvasta voi bongata pikkuroolista Dick Millerin, joka näytteli Arskan ampumaksi joutunutta asekaupan omistajaa. Lisäksi White Dogissa nähdään myös Fuller itse pienessä roolissa managerina.
White Dog on aliarvostettu ja unohdettu mestariteos, joka menee parhaimpien rasismin vastaisten elokuvien kuten Norman Jewsonin In the heat of the nightin ja Alan Parkerin Mississippi burningin joukkoon.
Hyvin kantaaottava ja ajankohtainen elokuva tänäkin päivänä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Samuel Fuller
Käsikirjoitus: Samuel Fuller ja Curtis Hanson (Romain Garyn novellin pohjalta)
Pääosissa:Kristy Mcnichol, Paul Winfield, Burl Ives, Jameson Parker, Bob Minor, Dick Miller Samuel Fuller.
Hollywoodin ja suuren yleisön vieroksuma Samuel Fuller teki vuonna 1982 yhden hienoimmista elokuvistaan, joka ilmestyessään tulkittiin väärin rasismia ihannoivaksi ja tämän seurauksena White Dog sai ensi-iltansa jenkeissä vasta noin 10 vuotta myöhemmin ja elokuvansa saaman nihkeän vastaanoton takia Fuller teki viimeiset elokuvansa Euroopassa.
Nimensä mukaisesti elokuva kertoo ns "Valkoisesta Koirasta" eli tarkemmin sanottuna rasistikoirasta, joka jää näyttelijätär Julien (Kristy Mcnichol) Mustangin alle ja Julie ottaa koiran hoittoonsa. Koiran poliittinen suuntautuminen tulee Julie selväksi, kun koira hyökkää Julien afroamerikkalaisen ystävän kimppuun. Tapahtuman jälkeen rasistikoira päätyy eläintenkouluttaja Keysin( Komissario Ed Traxleria Terminatorissa näytellyt Paul Winfield) hoiviin tarkoituksena kitkeä rasismi koirasta pois lopullisesti.
Vaikka tarina rasistikoirasta kuulostaa absurdilta, on kyseessä väkevä ja tunteikas laatudraama, jota Ennio Morricone musiikit tukevat hienosti.
Ja Terminatorista puheen olleen, Paul Winfieldin lisäksi elokuvasta voi bongata pikkuroolista Dick Millerin, joka näytteli Arskan ampumaksi joutunutta asekaupan omistajaa. Lisäksi White Dogissa nähdään myös Fuller itse pienessä roolissa managerina.
White Dog on aliarvostettu ja unohdettu mestariteos, joka menee parhaimpien rasismin vastaisten elokuvien kuten Norman Jewsonin In the heat of the nightin ja Alan Parkerin Mississippi burningin joukkoon.
Hyvin kantaaottava ja ajankohtainen elokuva tänäkin päivänä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Shokkikäytävä(1963)
Alkuperäinen nimi: Shock Corridor
Ohjaus ja käsikirjoitus: Samuel Fuller
Pääosissa: Peter Breck, Constance Towers, James Best, Hari Rhodes, Gene Evans, Larry Tucker, Paul Dubov, Phillip Ahn
Perus-Hollywood-produktioista poikkeavsta ja rankkojakin aiheita elokuvissaan käsittellyt Samuel Fuller ohjasi vuonna 1963 Shokkiköytävän, joka vetää jopa vertoja 12 vuotta myöhemmin ilmestyneele mielisairaalaelokuvien ykköselle Yksi lensi yli käenpesälle ja osoitti jo varhain 60-luvulla sangen mielenkiintoisen tarinan toimittajasta tekeytyneenä hulluksi mielisairaalaan, jota ei olisi nähty missään ison budjetin Hollywood-produktiossa.
Shokkikäyttävä siis kertoo toimittaja Johnny Barrettista (Peter Breck) joka Pulitzerin toivossa lähtee mielisairaalaan hulluksi tekeytyneenä saadaksen tehtyä jutun sairaalassa tapahtuneesta murhasta, jonka todistajina olivat 3 muuta potilasta sairaalassa.
Yksi kerrallaan Johnny haastattelee edellämainittuja potilaita, jotka ovat sekaisin mitä erikoisimmalla tavoilla. Trioon kuuluvat Korean sodan veteraani, joka luulee olevansa Kenraali Stuart Sisällissodasta, Ku Klux Klania kannattava afroamerikkalainen mies ja tiedemies, joka on taantunut 6-vuotiaksi kuultuaan atomipommin aiheuttamista tuhoista.
Shokkikäytävä on varsin poikkeuksellinen Haysin koodin aikaan ilmestyneele elokuvalle. Harvassa Haysin koodin aikaan ilmestyneissä elokuvissa ei nähty mm mielisairaaloita ja naisia
työskentelemässä strippareina, jota Shokkikäytävässä edustaa Johnnyn tyttöystävä Cathy ( Constance
Towers)
Shokkikäytävä ansaitsee aikaudelleen hyvin poikkeavan tarinansa lisäksi krediittiä myös muuten mustavalkoisessa elokuvassa olevista värikkäistä unijaksoista, jotka Fuller oli filmannut 10 vuotta aiemmin 20th Century Foxin kanssa tekeillä olleeseen elokuvaansa Tigrero, joka ei kuitenkaan koska valmistunut budjettisyistä.
Shokkikäyttä on 60-luvun alkupuolen elokuvaksi varsin hurja ja intensiivinen katsomiskokenus, joka
jättä taatusti katsomisen jälkeen katsojan mietittäväksi missä liikku normaalin ja hullun raja ja kannattaako todellakin uhrata elämänsä ja mielenterveytensä yliarvostetun palkinnon takia?
Ajankohtainen ja ajatuksia herättävä elokuva vielä 54 vuoden jälkeenkin.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus ja käsikirjoitus: Samuel Fuller
Pääosissa: Peter Breck, Constance Towers, James Best, Hari Rhodes, Gene Evans, Larry Tucker, Paul Dubov, Phillip Ahn
Perus-Hollywood-produktioista poikkeavsta ja rankkojakin aiheita elokuvissaan käsittellyt Samuel Fuller ohjasi vuonna 1963 Shokkiköytävän, joka vetää jopa vertoja 12 vuotta myöhemmin ilmestyneele mielisairaalaelokuvien ykköselle Yksi lensi yli käenpesälle ja osoitti jo varhain 60-luvulla sangen mielenkiintoisen tarinan toimittajasta tekeytyneenä hulluksi mielisairaalaan, jota ei olisi nähty missään ison budjetin Hollywood-produktiossa.
Shokkikäyttävä siis kertoo toimittaja Johnny Barrettista (Peter Breck) joka Pulitzerin toivossa lähtee mielisairaalaan hulluksi tekeytyneenä saadaksen tehtyä jutun sairaalassa tapahtuneesta murhasta, jonka todistajina olivat 3 muuta potilasta sairaalassa.
Yksi kerrallaan Johnny haastattelee edellämainittuja potilaita, jotka ovat sekaisin mitä erikoisimmalla tavoilla. Trioon kuuluvat Korean sodan veteraani, joka luulee olevansa Kenraali Stuart Sisällissodasta, Ku Klux Klania kannattava afroamerikkalainen mies ja tiedemies, joka on taantunut 6-vuotiaksi kuultuaan atomipommin aiheuttamista tuhoista.
Shokkikäytävä on varsin poikkeuksellinen Haysin koodin aikaan ilmestyneele elokuvalle. Harvassa Haysin koodin aikaan ilmestyneissä elokuvissa ei nähty mm mielisairaaloita ja naisia
työskentelemässä strippareina, jota Shokkikäytävässä edustaa Johnnyn tyttöystävä Cathy ( Constance
Towers)
Shokkikäytävä ansaitsee aikaudelleen hyvin poikkeavan tarinansa lisäksi krediittiä myös muuten mustavalkoisessa elokuvassa olevista värikkäistä unijaksoista, jotka Fuller oli filmannut 10 vuotta aiemmin 20th Century Foxin kanssa tekeillä olleeseen elokuvaansa Tigrero, joka ei kuitenkaan koska valmistunut budjettisyistä.
Shokkikäyttä on 60-luvun alkupuolen elokuvaksi varsin hurja ja intensiivinen katsomiskokenus, joka
jättä taatusti katsomisen jälkeen katsojan mietittäväksi missä liikku normaalin ja hullun raja ja kannattaako todellakin uhrata elämänsä ja mielenterveytensä yliarvostetun palkinnon takia?
Ajankohtainen ja ajatuksia herättävä elokuva vielä 54 vuoden jälkeenkin.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
maanantai 5. kesäkuuta 2017
Pelastakaa sotamies Ryan (1998)
Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Robert Rodat
Pääosissa: Tom Hanks, Matt Damon, Tom Sizemore, Dennis Farina, Vin Diesel, Barry Pepper, Ted Danson, Paul Giamatti, Edward Burns, Giovanni Ribisi, Nathan Fillion, Ted Danson, Bryan Cranston
Koska huomenna onNormandian maihinnousun 73. vuosipäivä, ajattelin vääntään arvostelun National Film Registryyn päätyneestä sotaelokuvasta.
On siis 6. Kesäkuuta 1944. Liittouneet nousevat maihin Normandian rannikolla Ranskassa ja valtaavat sen takaisin natseilta. Taistelun tuoksinnassa sotamies Ryan ( Matt Damon jää vihollislinjojen taakse ja kapteeni John H Miller ( Tom Hanks) lähtee komppaniansa kanssa eeppiselle pelastusretkelle.
Aika tyypillistä jenkkipropagandaa tämä on, mutta Spielberg on onnistunut ohjaamaan eeppisen, jännitttävän ja tunteikkaan sotaelokuvan, jossa myös sodan raadollinen puoli tulee hyvin esille, varsinkin alun maihinnousukohtauksessa.
Kaikinpuolin tyylikäs, jännittävä ja dramaattinen katsomisen arvoinen sotaelokuva, vaikka muiden jermuleffojen tapaan tässäkin haiskahtaa pienimuotoinen jenkkipropaganda.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Robert Rodat
Pääosissa: Tom Hanks, Matt Damon, Tom Sizemore, Dennis Farina, Vin Diesel, Barry Pepper, Ted Danson, Paul Giamatti, Edward Burns, Giovanni Ribisi, Nathan Fillion, Ted Danson, Bryan Cranston
Koska huomenna onNormandian maihinnousun 73. vuosipäivä, ajattelin vääntään arvostelun National Film Registryyn päätyneestä sotaelokuvasta.
On siis 6. Kesäkuuta 1944. Liittouneet nousevat maihin Normandian rannikolla Ranskassa ja valtaavat sen takaisin natseilta. Taistelun tuoksinnassa sotamies Ryan ( Matt Damon jää vihollislinjojen taakse ja kapteeni John H Miller ( Tom Hanks) lähtee komppaniansa kanssa eeppiselle pelastusretkelle.
Aika tyypillistä jenkkipropagandaa tämä on, mutta Spielberg on onnistunut ohjaamaan eeppisen, jännitttävän ja tunteikkaan sotaelokuvan, jossa myös sodan raadollinen puoli tulee hyvin esille, varsinkin alun maihinnousukohtauksessa.
Kaikinpuolin tyylikäs, jännittävä ja dramaattinen katsomisen arvoinen sotaelokuva, vaikka muiden jermuleffojen tapaan tässäkin haiskahtaa pienimuotoinen jenkkipropaganda.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)