keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Manaaja 2- Luopio (1977)

Ohjaus: John Boorman

Käsikirjoitus: William Goodhart

Pääosissa: Linda Blair, Richard Burton, Louise Fletcher, Kitty Winn, Max Von Sydow, James Earl Jones, Ned Beatty

Kauhuklassiko Manaaja menestyi hyvin  ja sai 4 vuotta myöhemmin jatko-osan, joka on paljon haukuttu elokuvaharrastajien keskuudessa. Ohjauksesta vastasi erämaaseikkaillu Deliverancen eli Syvä joki-elokuvan ohjannut John Boorman.

4 vuotta myöhemmin rankan riivauksen jälijiltä toipuva Regan käy myssytohtorilla ja elää ihan muuten normaalia elämää, kunnes tapahtuu taas kummia ja Vatikaani lähettää Richard Burtonin esittämän Isä Lamontin selvittämään asiaa. Sitten Reganin päähän pistetään joku ihme lamppuviritelmä, jonka avulla päästäänkin tutkimaan  Reganin pään sisälle.

Vaikka Boorman ei ole ohjaajana Friedkinin veroinen, on tämä silti hyvä elokuva ja on tässä hyviäkin puolia mm Linda Blair on tässä huomattavasti viehättävämpi ja itse Ennio Morricone vastaa musiikeista.

Vaikka Manaaja 2-Luopio onkin titleerattu kaikkien aikojen huonoimpien elokuvien joukkoon, voi silti siitä saada  hauskan  katsomiselämyksen, jos asennoituu katsomaan oikeassa mielentilassa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Manaaja (1973)

Ohjaus:.William Friedkin

Käsikirjoitus: Willliam Peter Blatty ( itse kirjoittamansa kirjan pohjalta)

Pääosissa: Linda Blair, Ellen Burstyn, Max Von Sydow, Jason Miller, Lee J Cobb, Jack MacGowran, Kitty Winn

Yksi maailman kuuluisimmista kauhuelokuvista ei hirveästi esittelyjä kaipaa, joten asiaan:


Lähi-Idässä arkeologisilla kaivauksilla työskentelevä Isä Merrin ( Max Von Sydow) löytää muinaista demoni Pazuzua esittävän patsaan, jonka seurauksena demoni riivaa Washingtonin Georgetownissa asuvan pikkutyttö  Reganin ( Linda Blair)  joka alkaa mm kiroilemaan rankasti ja oksentamaan hernekeittoa. Huolestunut äiti (Ellen Burstyn) pyytää ongelmissa rypevää Isä Karrasia ( Jason Miller) manaamaan demonin pois tyttärestään. Myös edellämainittu Isä Merrin ottaaa osaa rituaaliin.

Maailman pelottavimmaksi kauhuelokuvaksikin titleerattu Manaaja ei onnistunut minua pelottamaan, paitsi silloin tällöin ruutuun lävähtävä demonin naama puistatti hieman, muuten elokuva nauratti, varsinkin kiroilukohtaukset.

Vaikka Manaaja onkin jo hieman vanhentunut 44 vuodessa, on silti hyin ohjattu, näytelty ja paikoittain viihdyttävä  kauhuklassikko, joka kuuluu yleissivistykseen.

Suosittelen katsomaan myös paljon haukutun jatko-osan, jos huvittaa. Ainakin itse pidin siitä.

Lievästi yliarvostettu kauhuklasikko, joka on yleissivistyksen tähden katsomisen arvoinen
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Roller Boogie (1979)

Tunnetaan myös nimellä: Roller Fever

Ohjaus: Mark L Lester

Käsikirjoitus: Irwin Yablans ja Barry Schneider

Pääosissa: Linda Blair, Jim Bray, James Van Patten, Beverly Garland, Roger Perry

Enpä hirveästi keksi tästä kirjoitettavaa: Rikkaan perheen tytär (Linda Blair) rullaluistelee ja sekantuu isäukon hämäräbisneksiin.

Siinä välissä nähdään erittäin ala-arvoista näyttelyä, rullaluistelua Earth Wind and Firen Boogie Wonderlandin säestämnä ja Hare Krishna-häröilyä Elikkä taattua jälkeä tahattoman hilpeistä toimtapläjäyksistään  Class of 1984, Commando ja Showdown in Little Tokyo tunnetun Mark L Lesterin ohjaamana.

Ja Linda Blair on niin mielettömän söpö tässäkin elokuvassa😍

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Pelon kesä (1978)

Alkuperäinen nimi: Summer of fear

Tunnetaan myös nimellä: Stranger in Our House

Ohjaus: Wes Craven

Käsikirjoitus: Glenn M Benest ja Max A Keller (Lois Duncanin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Linda Blair, Lee Purcell, Jeremy Slate, Jeff, East, Jeff McCracken, Carol Lawrence,  Fran Drescher, James  Jarnigan, Macdonald Carey


Bryantin perhe saa vieraksen sukulaisensa  Julian ( Lee Purcell) Pisn alkaa tapahtumaan outoja ja perheen tytär Rachel ( Linda Blair) epäilee noituudesta olevan kyse.

Toissavuonna edesmenneen kauhumaestro Wes Cravenin kolmas ohjaus on paikoittain aika kökkö TV-tuotanto, eikä menne miehen mestariteosten esim Painajainen Elm Streetillä ja Käärme ja Sateenkaaren tasolle. Lähinä katsoin tämän Linda Blairin takia, joka on vietävän söpö tässä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️

lauantai 27. toukokuuta 2017

Ruckus-Kaupunki pelon valassa (1981)

Alkuperäinen nimi: Ruckus

Tunetaan myös nimellä:  Big Ruckus in a small town

Ohjaus ja käsikirjoitus: Max Kleven

Pääosissa:  Dirk Benedict, Linda Blair, Ben Johnson, Richard Farnsworth

 Vietnam-veteraani Kyle Hanson (Dirk Benedict) saapuu pikkukaupunkiin ja joutuu heti paikallisten kanssa tappeluun ja pian tapoelu riistäytyykin käsistä ja pian Kyle joutuukin takaa-ajetuksi sheriffin toimesta ja siinä sivussa syntyy romanssi kylän rikkaiman miehen tyttären ( Linda Blair) kanssa.

Vuosi ennen Ramboa ilmestynyt elokuva Vietnam-veteraanin  yhden miehen sodasta tuppukylän viranomaisia vastaan ei yllä Rambon tasolle, mutta ihan hyvä elokuvahan Ruckus oli.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Helvetin yö (1981)

Alkuperäinen nimi: Hell Night

Ohjaus: Tom DeSimone

Käsikirjoitus: Randy Feldman

Pääosissa: Linda Blair, Vincent Van Patten, Jenny Neumann, Suki Goodwin, Jimmy Sturtevant, Peter Barton, Kevin Brophy

Joukko ylioppilaita järjestävät fukseille pienen testin, jota he pääsivät porukoihin: Fuksien pitää viettää yö pahamaineisessa kartanossa, jonka edelleinen asukas murhasi perheensä 12 vuotta aiemmin. Fuksien ikäväksi yllätykseksi yksi verilöylystä selvitynyt   sekasikiölapsi harhailee edelleen jartanon kätköisdä, eikä katso tunkeilijoita hyvällä.

Aika tyypillinen Slasher-elokuva tämä, mutta lähinnä Linda Blairin takia katsomisen arvoinen.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Yöpartio (1984)

Alkuperäinen nimi: Night Patrol

Ohjaus: Jackie Kong

Käsikirjoitus: Jackie Kong ja Murray Langston

Pääosissa: Linda Blair, Pat Paulsen, Murray Langston, Billy Barty, Anddrew Dice Clay, Pat Morita

Samana vuonna  Poliisiopiston kanssa ilmestynyt ja siksi mitä ilmeisemmin vähääle huomiolle jääneessä poliisiperseilyssä  skitsofreniaa ilmeisesti sairastava poliisi ( Murray Langston) jahtaa The unknow comicina tunnettua  paperipussin pukeutunutta stand-up koomikkoa, joka samalla heittää ryöstökeikkaa ja siinä välissä nähdään mm Andrew Dice Clay imitoimassa, Travoltaa Pat Morita  boom shakalakauksen uhrina ja Linda Blair, joka on muka alkutekstien  mukaan pääosassa,vaikka tosiasiassa häneen ruutuaikansa jäi vain muutaman kohtaukseen.

Hauskahko kasarikomedia, johon mahtui hyviäkin vitsejä, mm " kukkotappelu" ja poliisipäälikkö, joka itse henkilökohtaisesti tyhjentää kaupungin ilotytöistä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Savege Streets (1984)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Danny Steimann

Pääosissa: Linda Blair, John Vernon, Robert Dryer, Linnea Quigley

Brenda ( Linda Blair) on tyttöjengin johtaja, joka jenginsä kanssa tekevät kepposen kilpailevalle miesjengille  lainaamalla ilman lupaa näiden '57 Chevy Be Airia,  jonka jälkeen tyttöpossee jättää letukkan kujalle ja tyhjentävät roskapöntön sisällön autoon.

Tämä puolestaan johtaa Brendan kuuromykän siskon ( Linnea Quigley) gangbangaamiseen pukuhuooneessa, jonka seurauksena puolestaan Brenda pukeutuu mustaan nahaka-asuun ja niittaa miespossen  varsijousella ja karhunraudoilla ja sitä kostoreissuun lojumalla kylpyammeessa. Ou Jee.

Siinä välissä nähdään kissatappeluita ja Delta-Jengistä tuttu John Vernon  rehtorina laukomassa muutamia hyviä one-linereita. Tätä kaikkea siivittää munakas kasarisoundtrack, joka onkin Lindan roolisuorituksen oheela elokuvan parasta antia.

Kasariäksönien parhaimistoa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Rosemaryn murhaaja (1981)

Alkuperäinen nimi: The Prowler

Tunnetaan myös nimellä: Rosemary's killer

Ohjaus: Joseph Zito

Käsikirjoitus: Glenn Leopold  ja Neal Barbera

Pääosissa: Vicky Dawson, Christopher Goutman, Farley Granger, Lawrence Tierney


2. Maailmansodasta kotiin palaava sotilas saa kirjeen tyttöystävältään, jossa tyttö kertoo löytäneensä uuden miehen. Kotiin palattuaan sotilas seivästää molemmat talikolla ja jättää murhapaikalle ruusun. Tämän seurauksena  kaupungin perinteisisä tanssiaisia ei järjestetä  35 vuoteen.

35 vuotta myöhemmin kaupungissa valmistaudutaan edellämainittujen hippaloiden järjestämiseen ja kuinka ollakkaan, 2. Maailmansodan aikaisiin varusteisiin ja  hyvin paljon  oliivinvihreää ryttyistä sukkaan muistuttavasn naamion pukeutunut hiippari alkaa talikoimaan randomisti valittuja uhreja.

Hyvin tyypillinen Slasher-elokuvahan tämä on, mutta poikkeaa muista saman genren edustajista   nasevasta ja realistisesta murhista, tuoden mieleen saman vuonna ilmestyneen The Burningin, johon niin ikään tehosteet teki  splätterguru Tom Savini.

Aika tyypyllinen Slasher-elokuva, mutta vaikeaa näistä on olla pitämättä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

perjantai 19. toukokuuta 2017

Koston Liekit (1981)


Alkuperäinen nimi: The Burning

Ohjaus: Tony Maylam

Käsikirjoitus:  Bob ja Harvey Weinstein sekä Tony Maylam

Pääosissa:  Brian Matthews, Brian Backer, Leah Ayers, Holly Hunter, Jason Alexander, Lou David

1980-luvun alussa Slasher-buumi kävi todella kiivaana. Teinienviiltelyelokuvia ilmestyi teattereihin viikottaiin ja studiot kilpailivat kaikin mahdollisin keinoin lyödäkseen laudalta Slasher-genren määritelleet klassikot kuten Halloween ja Friday the 13th.

Jo heti seuraavana vuonna Friday the 13th:een menestyksen vanavedessä ilmestyi vähääle huomiolle ja sensuurin pahoinpitelemäksi joutunut kesäleiriteurastus The Burning, jonka näyttävistä spältteröineistä vastasi edellämainittuun teokseen  spältteröinit tehnyt Tom Savini. The Burning menee esikuvaansa verrattuna pidemälle spältteröinissä.

Kesäleirin  talonmies Cropsy ( Lou David) grillaantuu pahasti leiriläisten pilan seurauksena. 5 vuotta myöhemmin Cropsy  palaa (heh)  samaiselle leirille puutarhasaksien kanssa ja pian leirille pesitynyt hilpeä nuorisiojoukko saa maistaa puutarhasaksia.

Spältterguru Tom Savini pääsee rellestämään urakalla ja jälki on sen mukaista. Erityismaininnan ansaitsee myös Yes-yhteestä tutun Rick Wakemanin vähintäänkin  hieno syntikkasoundtrack.

Jos mielenkiinto heräsi elokuvaa kohtaan tämän arvostelun myötä, niin se hoituu helposti sillä kotimaame kotiteatterijulkaisuja rikastuttava Future Film on julkaissut The Burningin hiljattain leikkaamattomana DVD ja Blu Ray-formaateissa.

Slasher-genren aatelia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

perjantai 5. toukokuuta 2017

Beyond Re-Animator (2003)

Ohjaus: Brian Yuzna

Käsikirjoitus: Jose Manuel Gomez

Pääosissa: Jeffrey Combs, Elsa Pataky, Jason Barry, Santiago Segura, Simon Andreu,  Enrique Arce

Nyt arvostelussa Re-Animator trilogian kolmas ja viimeinen osa.

Herbert West istuu vankillassa 13 vuoden tuomiotaan ja jatkaa siellä kokeitaan. Samaan aikaan vankilaan saapu uusi lääkäri  Howard Phillips ( Jason Barry) joka 13 vuotta aiemminnäki lapsena, kuinka re-animoitu vainaja tappoi hänen siskonsa. Sattuman kautta Howard saa apulaisekseen Westin ja pian ovat splätterkarkelot taas pystyssä. Mukana seikkailevat mm vankilasta reportaasia tekevä toimittaja Laura (Elsa Pataky) ja sadistinen vankilanjohtaja Brando ( Simon Andreu)

Kuten  aiemmin totesin. Brian Yuznaa ei olisi putänyt koskaan päästää ohjaamaan Re-Animatorin jatko-osia, sillä meno vieläkin kankeampaa ja näköjään on niinkin alas vajottu, että koko elokuva ilmeisesti budjettisyistä johtuen kuvattu Espanjassa.

Vaikka tämä olikin trilogian kankein osa, silti käsintehtyjen efektien ja Jefferey Combsin häröilyjen takian tämäkin jaksoi katsoa loppuun asti.

Arvosana⭐️⭐️⭐️

Bride of Re-Animator (1990)

Ohjaus: Brian Yuzna

Käsikirjoitus: Brian Yuzna

Pääosissa: Jeffrey Combs, Bruce Abbott, David Gale

Vuonna 1985 ilmestynyt Re-Animator nousi heti kulttiklassikoksi, joten täytyihän sillekin sitten vääntää jatkoa.

Elokuva alkaa David Galen esittämän Tohtori Carl Hillin mustalla taustalla leijailevan irtopään  uhkailemassa Herbert Westiä edellisessä osassa tapahtuneen pikamestauksen takia.

On kulunut  8 kuukautta yliopiston ruumishuoneen splätterkarkeloista, jonka seurauksena Herbert ja Dan ovat sisällissodan ravistelemassa Perussa kenttäsairaalan lääkerinnä ja samalla West jatkaa kyseenalaisiaan kokeilujaan, sillä sodassa ruumiita kertyy urakalla.

Myöhemmin kaverukset palaavat kotiin ja rupeavat duunaamaan uutta tyttöystävää Danille, joka vieläkin suree edesmennyttä Megania, mutta yllättys yllättys saakin myöhemmin pesää kenttäsairaalassa tapaamaltaan naiselta. Sillä vällin afroamerikkalainen patologi löytää Westin ihmemömmöä ja Tohtori Hillin irtopään, joka re-animoinin jälkeen alkaa telepaattisesti hallitta sairaalassa oleva re-animoituja vainajia ja pian ovat taas spältterkarkelot pystyssä.

Ensimmäisen Re-Animatorin tuottanut Yuzna syrjäytti Gordonin ohjaajanpallilta ja sen seurauksena laatu on huonnontunut huomattavasti. Spälätteröintä saadaan odottaa hyvinkin pitkään, koska Yuzna on kynäilyt elokuvaan paljon tyhjää puhetta, joten späletteröinit nähdään vasta viimesen 10 minuutin aikana.

 Tyhjän puheen lisäksi Richard Bandin veikeä tunnari on vaihtunut orkesteriversiosta halvaksi
syntikkapopitukseksi, joka myöskin syö elokuvan tehoja. Sen sijaan Jeffrey Combs on  jälleen kerran kovassa vedossa Herbert Westinä ja pelastaa elokuvan vajoamasta pohjamutiin.

Splätterklassiko Re-Animatorin  jatko-osa kärsi huonosta ohjausesta ja liiasta dialogista, mutta käsintehtyjä efektejä on aina ilo katsoa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Re-Animator (1985)

Ohjaus: Stuart Gordon

Käsikirjoitus: Stuart Gordon ( H.P Lovecraftin samannimisen novellin pohjalta)

Pääosissa: Jeffrey Combs, Bruce Abbott, Barbara Crampton, David Gale, Robert Sampson, Peter Kent,  Gerry Black

80-luvun puolessavälissä Stuart Gordon tehtaili sarjan Cthulhu-lonkeropornomytologian luoneen H.P Lovecraftin novellihin hyvin löyhästi pohjalta. Kaksikin jatko-osa poikinut Re-Animator kuuluu tähän sarjaan.

Tohtori Herbert Westin (Jeffrey Combs) on keksinyt aineen, joka herättää kuolleet henkiin. Tehtailtuaan kyseenalaisia kokeitaan Sveitsissä ikävin seurauksin West matkustaa takaisin Amerikkaan ja päätyy lääketieteen opiskelijaksi ja päätyy  Dan Cainin  (Bruce Abbott) kämppikseksi.

Kuvioihin sekaantuu myös patologian kurssia vetävä Tohtori Carl Hill (David Gale) joka on päättänyt varastaa Westin keksinnön itselleen ja lyödä sillä rahoiksi tietämättään siitä, että  re-animoidut vainajat käyttäytyvät henkiinherättyään mielipuolisesti ja väkivaltaisesti. Pian ovatkin pystyssä kunnon verikekkerit, joihin osalliseksi joutuu myös Danin  tyttöystävä Megan (Barbara Crampton)

H.P Lovecraftin kynäilemästä, varsin syvällisestä novellista muokkautui Stuart Gordonin käsissä varsin päätön  ( elokuvan nähneet tajuavat viittauksen) spälttersekoilu, joka on vajaan puolitoistatuntisen kestonsa ajan käsintehtyjen efektien riemujuhlaa koko rahan edestä.


Erityismaininnat ansaitsevat myös Jeffrey Combs Tohtori Herbert Westin roolissa, jonka tilannekomiikantajusta ja hyvinkin kyseenalaisista työmetoodeille ei voi olla nauramatta. Myöskin Richard Bandin säveltämä elokuvan tunnusmusiikki, joka on eräänlainen muunelma Bernard Hermannin  säveltämästä musiikista Hitchcockin Psykoon, on erittäin veikeä ja kaavasta poikkeava totutusta kauhuelokuvasoundtrackeistä.

Re-Animator on 80-luvun splätterien aatelia hyvä esimerkki siutä, miten ennen vanhaan osattiin tehdä  kunnon erikoistehosteita ilman nykyajan CGI-mössöilyä.

Seuraavaksi tässä blogissa arvosteltavina arvostelun alussa mainitut 2 jatko-osaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️