Yakuza-Samuraiden kirous(1974)

 Alkuperäinen nimi: The Yakuza

Ohjaaja: Sydney Pollack

Käsikirjoitus:  Robert Towne, Paul  & Leonard Schrader 

Pääosissa: Robert Mitchum, Ken Takakura, Richard Jordan, Brian Keith, James Shigeta

Nyt arvostelussa mitä ilmeisemmin Ridley Scottin  Musta sade(1989) leffaa inspiroinut Neo-Noir klassikko 50 vuoden takaa, jonka ohjasi  Sydney Pollack(Korppikotkan 3 päivää,1975) ja tämä oli 1.käsikirjoitus, jonka Paul Schrader sai kaupatuksi, mutta itse asiassa krediitti varsinaisesta tarinasta meni kuitenkin Schraderin Leonard-veljelle ja itse asiassa Paul ja hiljattain edesmennyt Chinatown-käsikirjoittaja Robert Towne  muokkasivat Leonardin tarina käsikirjoituksesi.

Nyt kuitenkin itse asiaan:

Eläköitynyt yksityisetsivä/sotilaspoliisi Harry Kilmer joutuu takaisin töihin, kun ystävä George Tanner lähettää hänet Japaniin etsimään Tannerin tytärtä, jonka  Yakuza on siepannut.

Tytär löytyy elossa, mutta pelastusoperration yhteydessä  Harryn paikallinen ystävä Ken tappaa vahingossa  yhden gangstereista, jota Yakuza ei katso hyvällä ja niin Harry, Ken ja Harryn sidekick Dusty joutuvat vastakkain Yakuzan kanssa.

Robert Mitchum veti hyvän pääosan, vaikka Lee Marvin, jota kaavailtiin alunperin pääosaan, olisi myöskin saattanut vetää hyvän suorituksen ja Robert Aldrich olisi silloin ohjannut tämän.

Triviana mainittakoon, että Scorsese olisi voinnut myöskin ohjata tämän, mutta leffan tuottanut WB halusi ”kokeneen” ohjaajan, mikä onkin jännä juttu, sillä  Scorsese oli jo vuoteen 1974 ohjannut 4 lyhytelokuvaa, 3  kokoillan elokuva, editoinut yhden kokoillan elokuvan ja osittain käsikirjoittanut yhden kokoillan elokuva, jota ei itse ohjannut.

Kaiken lisäksi  vuotta aiemmin ilmestynyt  Scorsesen läpimurtoteos Sudenpesä( Mean Streets) on WB:n elokuva, kuten myöskin niin ikään 1974 ilmestynyt Alice ei enää asu täällä, ILLasta aamuun(1985) ja Mafiaveljet(1990) ja 2 vuotta myöhemmin alkoi Scorsesen ja Paul Schraderin  4 elokuvan yhteistyö Taksikuskin myötä.

Joka tapauksessa Yakuza  on kerrassaan loistava , on tyylikäs ja jännittävä Neo-Noir-klassikko 50 vuoden  takaa ja taas vaihteeksi  hyvä esimerkki siitä uimahallit on vaarallisia paikkoja ja tiukassa tilanteessa mikä vain käden ulottuvilla oleva objekti kelpaa  itsepuolustusvälineeksi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️