Oppenheimer(2023)

 Ohjaaja: Christopher Nolan

Käsikirjoitus: Christopher Nolan(Martin J. Sherwinin  & Kai Birdin kirjan American Prometheus pohjalta)

Pääosissa: Cillian  Murphy, Robert Downey Jr, Florence Pugh, Emily Blunt, Josh Hartnett, Matt Damon,  Casey Affleck, Kenneth Branagh, Rami Malek,  Jason Clarke, James D’Arcy, James Remar, Tony Goldwyn, David Dasmalchian,  Dane DeHaan, Alden Eherenreich, Matthew Modine, Gustav Skarsgård, Jack Quiad, Scott Grimes,  Alex Wolff,  Tom Conti, Gary Oldman

Nyt arvostelussa kesän spektaakkeli, elikkä 3 tunnin eepos Atomipommin keksijästä, joka jo ennen ensi-iltaa leuhki  otsikoissa elokuvassa nähtävässä  ns ”aidolla” atomipommin räjähdyksellä ja mustavalkoisilla kohtauksilla, joiden kuvaamisessa käytettiin elävän kuvan historiassa ensimmäistä kertaa uutta ja vanhaa tekniikkaa yhdessä , elikkä IMAX:ia ja 65MM-filmiä.

Ja pääsi Oppenheimer myös otsikoihin jo ensi-illan alla, sillä eilinen ensi-ilta osui samaan päivään WB:n Barbie-elokuvan kanssa ja WB puolestaan on tuottanut ja levittänyt Nolanin 9 aiempaa elokuvaa, mutta Oppenheimer on puolestaan Universalin tuottama ja levittämä, koska 3 vuotta sitten WB:n päätös levittää elokuvansa jatkossa samaan aikaan teatterissa ja HBO Max:in puolella katkaisi WB:n ja Nolanin välit.

Joka tapauksessa elokuva kertoo Oppenheimerin  uran kohokohdat, elikkä kohtaamisen Einsteinin kanssa, Atomipommin keksimisen, moraalisen dileman pommin aiheuttaman tuhon ja kärsimyksen takia ja lopulta senaatin  kuulustelut liittyen Oppenheimerin menneisyyteen kommunistisen puolueen jäsenenä.

Vaikka elokuva kesti 3 tuntia, niin siitä huolimatta  olisi tämän voinut tiivistää 2 ja puoleen tuntiin ja päättää leffa Trinity-kokeen onnistumiseen, sillä sen jälkeen nähtävät senaatin kuulustelut ja muu lätinä olisi voitu esittää tekstien valokuvien ja vanhojen uutisklippien muodossa, sillä nuo kohtaukset  venyttivät tarinaa aivan liian pitkäksi ja laittoivat  lopun leffasta junnaamaan paikoillaan ja lopulta tuntui, että kyseessä olisi ollut pidempikin leffa, vaikka normaalisti en tylsisty 3 tunnin leffoja katsoessa ja on pidempiäkin leffoja tullut nähtyä.

Joka tapauksessa Nolanin  tuttuun tyyliin leffa oli visuaalisesti hieno ja hyvin ohjattu ja näytelty, vaikka käsikirjoituksessa olisi ollut hieman tiivistämisen varaa.

Oppenheimer on jälleen taattua Nolania alusta loppuun asti ja sarjassamme niitä leffoja, jotka pitää ehdottomasti kokea valkokankaalta nähtynä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️