Tunnetaan myös nimellä: Soggy Bottom
Ohjaus & Käsikirjoitus: Paul Thomas Anderson
Pääosissa: Cooper Hoffman, Alana Haim, Bradley Cooper, Sean Penn, Tom Waits
P.T. Anderson palaa svengaavalle 70-luvulle 3. kerran 9.elokuvasaan, jossa entinen lapsitähti Gary Valentine(perustuu Gary Goetzmaniin) ihastuu kouluvalokuvaajan assistenttina toimivaan Alanaan, mutta Alana ei lämpene Garylle, mutta päättää auttaa häntä bisnesideoissa elikkä vesisänkyjrn myymisestä flipperihallin perustamiseen ja tapaavat tarinan aikana Jack Holdenin(perustuu William Holdeniin) elokuvaohjaaja Rex Blauhun( perustuu Mark Robsoniin) sekä sellaisia tosielämän kuuluisuuksia kuten elokuvatuottaja Jon Peters ja Los Angelesin ex-kaupunginvaltuutettuun Joe Wachs.
5 Andersonin elokuvassa esiintyneen legendaarisen Philip Seymour Hoffmanin poika Cooper veti ensikertalaiseksi pääosan oikein mallikkaasti ja toivottavasti hänestäkin tulee isänsä veroinen tähti ja parhaiten Haim-yhtyeen laulajana tunnettu Alana Haim(ensi kertaa kokoillan elokuvassa hänkin) vetää myöskin roolinsa mallikkaasti.
Vaikka Hoffman ja Haim vetävät pätevät roolit pääosissa, pariskunnan jatkuvaa huutamista ja haukkumista toisilleen oli paikoittain raskasta seurata , etenkin kun pituutta tällä oli 134min ja sitä ennen(noin 5 minuutin tauko välissä) katsoin sitä ennen samassa teatterissa Ennio Morriconesta kertovan dokumentin(150min ) ja täyty kyllä myöntää, että Ennio-dokkarin aikana meinasin nukahtaa ja tätäkin katsoessa odotin hermostuneesti, että milloinkohan tämäkin loppu, koska olin liikenteessä aamu kahdeksasta asti, kun liput piti hommata 45min päivän ennen päivän ekaa näytöstä(11:00) ja vaikka olenkin nähnyt pidempiä elokuvia yhdeltä istumalta ilman väliaikoja ja pitänyt kotona maratooneja, olisi silti suotavaa, ettei kaikkia elokuvia alettaisi venyttämään liian pitkiksi, sillä Ennio-dokkari ja tämä olisivat voineet olla 20-30min lyhyempiä ja erityisesti tämä, lähinnä pääosan pariskunnan jatkuvan huutamisen ja haukkumisen takia..
Sivuosista puolestaan parhaiten mieleen Sean Penn, Tom Waits ja Bradley Cooper, Jon Petersin roolissa, koska Cooper veti roolin niin överiksi, joten mitäköhän oikea Jon Peters on mahtanut olla mieltä Cooperin roolisuorituksesta, jos on edes tämän vaivautunut katsomaan ja pienissä sivuosissa vilahtivat John C. Reilly Me Hirviöt-sarjan(1964-66) tähtenä Fred Gwynnenä ja niin ikään valkokangasdebyytissään Leonardo Di Caprion isä George.
Vaikka Licorice Pizza(synonyymi vinyylilevylle) ei ole Andersonin aiempien 70-luku-kuvusten Boogie Nightsin(1997) ja Inherenet Vicen(2014) veroinen mestariteos, onnistuu se silti olemaan viihdyttävä ja lämminhenkinen draama/komedia, joka valitettavsti kärsii lievästä ylipituudesta ja paikoittain huonosti kirjoitetusta pariskunnasta, jonka ikäerosta nostettiin älämölöä, mutta katsojia ei traumitisoida vanhemman naisen ja Jonne-ikäisen pojan välisellä romanssilla, vaan kyse on bisneskumppanuudesta ja platonisesta suhteesta, joten tällä kertaa mielensäpahoittajat voivat laittaa jäitä hattuun, ennen kuin vetävät Cancel-kortin Andersonia vastaan.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti