Ohjaaja: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Anthony Shaffer(Arthur La Bernin romaanin pohjalta)
Pääosissa: Jon Finch, Barry Foster, Barbara Leigh-Hunt
Nyt arvostelussa orginaalin jännityksen mestarin 2.viimeinen leffa, jonka Hitchcock ohjasi, koska unelmaprojekti Kaleidoscope oli Universalin johtoportaalle liian rankka.
Frenzyn tarina puolestaan on ristetys Hitchcockin aiemmista teoksista Viidennen kolonnan mies(1942) Epäillyksen varjo(1943) Vaarallinen romanssi(1959) ja Psyko(1960) elikkä syytön miesoletettu yrittää puhdistaa maineensa ja siinä sivussa puidaan oikean syylliseen mielenmaisemaa.
Mutta tällä kertaa Hitchcock pääsi revittelemään urakalla, sillä elokuvantekijöitä pitkään rajoittanut ja kaiken "kivan" valkokankaalla kielltänyt Haysin koodi oli poistunut muutama vuosi aiemmin ja allekirjoittanut onkin jonkin aikaan miettinyt, että Psyko ja 2v myöhemmin julkaistu Tuomitun kosto olisivat voinneet olla uskollisempia lähdetekstille, jos molemmat olisi filmattu Haysin koodin poistutta, vaikka toki Scorsesen Cape Fear-remake on huippu ja Gus Van Santin turha Psyko-Remake onkin tietyssä mielentilassa hupaisaa katsottavaa.
Lisäksi allekirjoittanutta mietityttää, että alun perin Henry Mancinin säveltämä soundtrack ei Hitchcokille kelvannut, joka kuulosti liikaa ex-hovisäveltäjä Bernard Herrmannin tuotannolta ja vielä kehtasi kommentoida Mancinin soundtrackiä sanoilla "Jos olisin halunnut Bernardin, niin silloin olisin palkannut hänet" ja lopulta pestin sai Ron Goodwin.
Ja tämä ei ollut, eka kerta, kun, kun Hitchcock hylkäsi valmiin soundtrackin, sillä muutam vuosi aiemmin saman kohtalon koki Herrmannin soundtrack Rautaiseen esirippuun, joka jäi Herrmannin viimeiseksi soundtrackiksi Hitchcockin, leffaan, joten näköjään Hitchcock ei antanut armoa säveltäjillekään, mutta onneksi Tarantino löysi Herrmanin käyttämättömät sävellykset ja pääsi käyttämään niitä Once upon a time in Hollywoodin soundtrackillä ja jos Tarantino ei ole vielä hoittanut seuraavan leffansa musapuolta jo valmiiksi, niin siinä tapauksessa olisi eeppistä, jos joku muu pääsisi käyttämään Mancinin soundtrckiä jossain leffassa, sillä alun urkupainoittenen " Main title" olisi mitä loistavin kappalevalinta luomaan tunnelmaa.
Joka tapauksessa Frenzy on jälleen taattua Hitchcockia alusta loppuun asti ja ylihuomenna on luvassa arvostelu Hitchcokin viimeisestä leffastaPerintö (Family Plot) jo jonka ensi-illasta tulee silloin kuluneeksi tasan 50v.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti