Ohjaus & Käsikirjoitus: Julia Ducournau
Pääosissa: Mélissa Boros, Golshifteh Farahani, Tahar Rahim, Emma Mackey, Finnegan Oldfield, Louai El Amrousy
Nyt arvostelussa Ducournaun 3.kokoillan elokuva, joka viime vuonna oli ehdolla parhaan elokuvan kategoriassa "Kävellään pois kesken näyöksen-festareilla"ja kuten Titane, niin Alpha jatkaa myöskin body horrorin parissa, toisin tällä kertaa inhorealistisemmin, kuin genren teoksissa on yleensä totututtu ja allekirjoittanut pääsi näkemään tämän ennakkoon tämän vuoden ekoilla NV-festareilla.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Eletään kasaria tai ehkä ysärin alkua, kun päähenkilö Alpha joutuu ongelmiin kotona ja koulussa saatuaan tee se itse-tatskan kotibileissä.
Sitten Alpha lähtee seikkailemaan narkkarienonsa kanssa kaupungille ja sillä välin lääkärinä työskentelvä äiti taistelee mystistä epidemiaa vastaan, joka muuttaa sairastuneet marmoriksi.
Syy miksi Alpha on inhorealistisempi body horror genreessään on se, että tällä kertaa ei ole luvassa mitään yliluonnollista tai muuta genren kliseitä aiheuttamassa body horroria, vaan Ducournau rinnastaa AIDS:in ja body horrorin keskenään ja päähenkilön ollessa genrelle epätyypillisesti nuorisolainen, on seikka, joka tekee tästä eri epämiellyttävän ja inhorealistisemman, vaikka onkin vähemmän graafinen kuin Titane ja muut genren klassikot.
Krediittiä Jim Williamsin soundtrackille, jossa jännästi yhdistelliin perinteistä orkesteriscorea ja Cliff Martinez-henkustä syntikkapimputtelua ja Niko Luolan "Mercy Street" käytettiin myöskin hyvin soundtrackillä.
Alpha on taas eri tyylikäs ja inhorealistinen body horror-pläjäys ala JC ja odotan varauksella, mitä seuraavaksi JC:ltä pukkaa ulos.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti