Slither(2006)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: James Gunn

Pääosissa: Nathan Fillion, Michael Rooker, Elizabeth Banks, Gregg Henry, Lloyd Kaufman, Rob Zombie

Nyt arvostelussa James Gunnin debyyttiohjaus, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 20 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

E-Carolinassa sijaitsevaan Wheelsy nimisien pikkukaupunkiin putoaa meteoriitti, josta vapautuu matomaisia olioita, jotka käyvät asukkaiden kimppuun ja pahimman muodonmuutoksen kokee metoriitin löytänyt Grant Grant, joka alkaa mutantoitumaan hitaasti lonkero-olioksi.

Troma-lafkassa uransa aloittanut Gunn on selvästi siirtänyt oppimansa tähän leffaan ja moni onkin syyttänyt tätä plagiaatiksi 20v aiemmin ilmedtyneestä Lötköjen yöstä, on Gunn  on puolustautunut toteamalla, että Slitherin inspirastiona on toiminut 31v vanhempi leffa, Cronenbergin Kylmät väreet, mihin jo juliste viittaa vahvasti.

Käsintehdyissä efekteissä ei ole taaskaan jätetty mitään mielikuvituksen varaan ja erityisesti Rookerin esittämän Grant Grantin lonkero-olio maskeersus on samalla ällöttävä ja mieleenpainuva.

"Cameo-rooleissa" vilahtavat tietenkin Gunnin oppi-isä/mentori Lloyd Kaufman, nykykauhun maestro Rob Zombie, sekä Gunn tietenkin itse.

Slither on viihdyttävä, ällöttävä ja yllättävän hyvä debyytti Gunnilta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Sinbad-Merten sankari(1973)

 Alkuperäinen nimi: The Golden Voyage of Sinbad

Ohjaaja: Gordon Hessler

Käsikirjoitus: Brian Clemens & Ray Harryhausen

Pääosissa: John Phillip Law, Tom Baker, Caroline Munro, Robert Shaw

Nyt arvostelussa legendaarisen Harryhausenin osittain käsikirjoittama ja efekteillä varustettu 70-luvun seikkailuklassikko, joka tuli nähtyä viime viikolla NV-festareilla.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Sinbad saa haltuunsa palan mystisestä korusta ja nähtyään kunnon fever dreamin, Sinbad miehistöineen päätyy saarelle, jossa asuu  vihreitä alkuasukkaita ja stop motion-tekniikalla toteuttuja omituisia otuksia.

Eri viihdyttävä ja vauhdikasta old school-seikkailua siis.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Taistelu maan syvyyksissä(1976)

 Alkuperäinen nimi: At the Earth's Core

Ohjaaja: Kevin Connor

Käsikirjoitus: Milton Subotsky(E.R. Burroughsin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Doug McClure, Peter Cushing, Caroline Munro

Nyt arvostelussa  Tarzan-kirjailijan tekstiin perustuva scifi-hifistely 50v takaa, joka tuli nähtyä osana NV-festareita.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

1800-luvun briteissä tohtori Abner Perry ja amerikkalainen sijoittaja David Innes  päätyvät vahingossa maan keskipisteeseen  Abnerin keksimän jättiporan koeajon yhteydessä ja päätyvät keskelle valtataistelua, osapuolina jostain kumman syystä englantia puhuvat  keskipisteessä asuvat ihmiset ja rumat vertikaalisesti rajoittuneet Mahar-nimiset oliot, joilla on telepaattisia kykyjä.

Ja jostain kumman syystä maankeskipisteessä asuu myös dinosauruksia.

Cushing veti leffan parhaimman roolisuorituksen ja tri. Abner toi vahvasti mieleen prof. Tuhatkaunnon ja jos Tintistä olisi tehty jo live action-filmatisointi 50v sitten, niin Cuhing olisi ollut nappivalinta Tuhatkaunoksi.

Eri viihdyttävää old school scifi-hifistelyä  siis.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Astro-Zombies(1968)

 Ohjaaja: Ted V. Mikels

Käsikirjoitus: Ted V. Mikels & Wayne Rogers

Pääosissa: John Carradine, Wendell Corey, Tura Satana

Nyt arvostelussa vuoden 68 toinen keskeinen zombeilu, jonka on tuottanut ja osittain käsikirjoittanut MASH-tähti Wayne Rogers ja tämäkin tuli nähtyä osana NV-festareita.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

L.A:ssa on tapahtunut murhia, joiden takana ovat Astro-Zombit, joiden luoja on NASA:sta potkut saanut puoskari tri. DeMarco, joka muokkaamalla vainajien aivoja herättää nämä henkiin.

DeMarcon tempauksista ovat kiinnostuneet niin CIA kuin kansaivälinen vakoojarinki ja kun molemmat tahot päätyvät saamaan aikaan tohtorin labraan, siitä vasta riemu repeää, kun epäilyttävän paljon Ranuan kummien legendaarisen sketsin avaruusolioita muistuttavat  Astro-Zombit pääsevät rellestämään urakalla macheten heiluttamisen ja yhden eri muovisen irtopään repimisen verran.

The Astro-Zombies on keskivertoa käppäisempi 60-luvun kalkkunaklassikko.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Faster, Pussycat! Kill! Kill(1965)

 Ohjaaja: Russ Meyer

 Käsikirjoitus:  Jack Moran(Russ Meyerin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Tura Satana,  Haji, Lori Williams,  Susan Bernard Stuart Lancaster, Paul Trinka,  Dennis Busch, Ray Barlow,  Mickey Foxx, John Furlong

Murha! Urheiluautoja! Maitokonttoreita! Hillbillyjä! ... Aavikolla!

Näihin sanoihin voi tiivistää tänään NV-festareilla näkemäni  legendaarisen Russ Meyerin mestariteoksen juonen, jossa 3  go go-tanssijan retki aavikolla lähtee lapasesta pahemman kerran.

Uskomattoman viihdyttävä ja paikoittain tahottoman koominen kulttiklassikko, jota Tarantino ja John Waters fanittavat.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Alpha(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Julia Ducournau

Pääosissa: Mélissa Boros, Golshifteh Farahani, Tahar Rahim, Emma Mackey, Finnegan Oldfield, Louai El Amrousy

Nyt arvostelussa Ducournaun 3.kokoillan elokuva, joka viime vuonna oli ehdolla parhaan elokuvan kategoriassa "Kävellään pois kesken näyöksen-festareilla"ja kuten Titane, niin Alpha jatkaa myöskin body horrorin parissa, toisin tällä kertaa inhorealistisemmin, kuin genren teoksissa on yleensä totututtu ja allekirjoittanut pääsi näkemään tämän ennakkoon tämän vuoden ekoilla NV-festareilla.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eletään  kasaria tai ehkä ysärin alkua, kun päähenkilö Alpha joutuu ongelmiin kotona ja koulussa saatuaan tee se itse-tatskan kotibileissä.

Sitten Alpha lähtee seikkailemaan narkkarienonsa kanssa  kaupungille ja sillä välin lääkärinä työskentelvä äiti taistelee mystistä epidemiaa vastaan, joka muuttaa sairastuneet marmoriksi.

Syy miksi Alpha on inhorealistisempi body horror genreessään on se, että tällä kertaa ei ole luvassa mitään yliluonnollista tai muuta  genren kliseitä aiheuttamassa body horroria, vaan Ducournau rinnastaa AIDS:in ja body horrorin keskenään ja päähenkilön  ollessa genrelle epätyypillisesti nuorisolainen, on seikka, joka tekee tästä eri epämiellyttävän ja inhorealistisemman, vaikka onkin vähemmän graafinen kuin Titane ja muut genren klassikot.

Krediittiä Jim Williamsin soundtrackille, jossa jännästi yhdistelliin perinteistä orkesteriscorea ja Cliff Martinez-henkustä syntikkapimputtelua ja Niko Luolan "Mercy Street" käytettiin myöskin hyvin soundtrackillä.

Alpha on taas eri tyylikäs ja inhorealistinen body horror-pläjäys ala JC ja odotan varauksella, mitä seuraavaksi JC:ltä pukkaa ulos.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Metsästäjä(1980)

 Alkuperäinen nimi: The Hunter

Ohjaaja: Buzz Kulik

Käsikirjoitus: Ted Leighton & Peter Hyams

Pääosissa: Steve McQueen, Eli Wallach, Kathryn Harold, Ben Johnson,  Richard Venture, LeVar Burton, Tracey Walter, Kevin Hagen, Michael D. Roberts, Tony Burton

Kurkojen kuningas, Steve McQueen täyttäisi tänään 96v, joten sen kunniaksi arvostelussa viimeisekso rooliksi jäänyt biopickki palkkionmetsästäjä Ralph " Papa" Thorsonin seikkailuista.

Varsinaista juonta tässä ei ole, sillä Papa hyppii,pomppii, juoksee ja kaahailee ympäri jenkkilää metsästämässä rikollisia ja pyörittää samalla kotonaan luvatonta pokeriluolaa, josta vaimo Dotty ei olen innoissaan.

Vaikka McQueen oli jo tätä tehdäsä huonossa hapessa, teki hän suurimman osan stunteista itse, mistä täytyy kyllä nostaa postuumisti hattua hänelle, sillä harva uskaltaa laitta itsensä likoon, etenkin huonossa hapessa.

Krediittiä myös Michel Legrandin soundtrackistä, jossa mielenkiintoisesti yhdistellään perinteistä orkesteria sähkökitaraan ja ja etenkin lopputekstien musiikki  luo haikean fiiliksen jo senkin takia, että vain  3kk ja 7pivää myöhemmin McQueen poistui keskuudestamme.

Pienessä roolissa vilahtaa myös oikea Papa, todistamassa jälleen kerran merkittäviä eroavaisuuksia tosielämän henkilöiden ja valkokangasversion välillä.

Metsästäjä on  eri vauhdikas, viihdyttävä ja loppupeleissä hieman haikea kasarin toimintarymistely ja hieno joutsenlaulu Kurkojen kuninkaan lähes 30v kestäneelle uralle.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Bride!(2026)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Maggie Gyllenhaal

Pääosissa: Jessie Buckley, Christian Bale, Annette Bening, Peter Sarsgaard, Penelope Cruz, Jake Gyllenhaal,  Jeannie Berlin, Zlatko Burić

Nyt arvostelussa  taas yksi Frankenstein-filmatisointi, vaikkei Del Toron 3 Oscarilla palkitun NF-leffan ensi-illasta ole kuin 5 kuukautta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eletään vuotta 1936 Chicagossa, jossa mafioso  Lupinon heila Ida joutuu Mary Shelleyn haamun riivaamaksi ja alkaa laukomaan epämielyttäviä faktoja Lupinosta.

Lupinon korstot heittävät Idan portaita alas, mutta tarina on vasta alkamassa.

Samaan aikaan Frankensteinin hirviö on saapunut kaupunkiin etsimään morsianta  ja  tri Cornelia Euphroniousilta apua, sillä lekuri itsekin on tehnyt  vastaavia kokeita kuin Victor Frankenstein.

Frank ja Cornelia lähtevät hautausmaalle ja sattuvat kaivamaan ylös Idan, joka sitten herätetään henkiin.

Ida, joka vaihtaa nimensä Penelope Rogersiksi joutuu Frankin kanssa pakomatkalle, kun pari hörhöä  erehtyvät lähentelemään väärää naisoletettua.

Frank ja Penelope pakenevat halki maan, perässään poliisit ja mafiosot.

Vaihteeksi vähän erilainen Frankenstein-leffa siis, joka ei välttämättä ole ehdolla ensi vuoden Oscareissa saati vedä vertoja Del Toron filmatisoinnille, mutta muuten erinomainen ja vaihteeksi omanlainen näkemys tutusta tarinasta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Walker(1987)

 Ohjaaja: Alex Cox

Käsikirjoitus: Rudy Wurlitzer

Pääosissa: Ed Harris, Peter Boyle, Richard Masur, Marlee Matlin, Rebe Auberjonois, Gerrit Graham, Keith Szarabajka, Xander Berkeley, John Diehl,  Sy Richardson, Miguel Sandoval, Alfonso Arau Norbert Weisser, Joe Strummer

Nyt arvostelussa surrealistinen ja täynnä anakronismiä oleva biopicki William Walkerin seikkailuista Nicaraguran presidenttinä 1800-luvulla.

Niille, jotka haluavat nähdä realistisemnan biopicki Walkerin seikkailuista, niin suosittelen vilkaisemaan 17v aiemmin ilmestyneen Marlon Brandon tähdittämän leffan Burn!(Queimada) joka ei olke yhtä hyvä, mutta mainio pätkä sekin.

Walker  on eri viihdyttävä, värikäs ja vauhdikas historiallinen draama ja hyvä esimerkki siitä, että historialliset seikkailut voi tiivistää alle 2 tuntiin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Humiseva harju(1970)

 Alkuperäinen nimi: Wuthering Heights

Ohjaaja: Robert Fuest

Käsikirjoitus:Patrick Tilley(Emily Brontën kirjan pohjalta)

Pääosissa: Timothy Dalton, Anna Calder-Marshall, Julian Glover

Nyt arvostelussa 7v myöhemmin ilnestyneen Rolling Thunderin ohella toinen vakavasti otettava AIP(American International Pictures) tuotanto, elikkä Humisevan harjun "asiallisempi" filmatisointi kultaiselta 70-luvulta.

Huimisevan harjun uusimman filmatisoinnin pyörittyä jo kuukauden ja 2 päivää valkokankailla, Eerikinkatu esitti tänään sen kunniaksi lähdrmateriaalille uskollisemman filmatisoinnin 35MM-filmiltä

Koska tarina lienee kaikille tuttu, joten siirrytään suoraan leffan kohokohtiin.

Leffa oli hyvin lavastettu ja filmattu, Timothy Dalton veti hyvä roolisuorituksen Heathcliffinä ja jäipä tästä mieleen pari sitaattia, joilla saa taatusti nykyisen lumihiutalesukupolven repeämään liitoksistaan, esim "Koska alamme piehtaroimaan?" ja "Täällä vai sängyssä?"

Pisteenä I:n päälle Michel Legrandin  soundtrack, jonka takia tämä tuli katsottua, koska olin kuunnellut soundtrackiä aiemmin YT:stä.

Humiseva harju vm 1970 on keskivertoa parempi ja visuaalisesti hieno historiallinen pukudraama.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Muukalaisen silmät(1981)

 Alkuperäinen nimi: Eyes of a Stranger

Ohjaaja: Ken Wiederhorn

Käsikirjoitus: Ron Kurz & Eric L.Bloom

Pääosissa: Lauren Tewes, Jennifer Jason Leigh, John DiSanti

Nyt arvostelussa taas yksi kasarin slasher, jonka 2.pääosassa JJL 1.roolissaan.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Miamissa riehuu sarjamurhaaja ja uutisankkuri Jane alkaa epäilemään, että kyseinen scumbäggi on hänen naapurinsa ja pian Jane ja hänen pikkusisko Tracy ovat veitsenheiluttajan armoilla.

Keskivertoa parempi kasarin slasher, jossa goremaestro Tom Savinin näyttävät goreilut terästämässä tunnelmaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Syvyyksien tappajat(1977)

Alkuperäinen nimi: Shock Waves

Ohjaus & Käsikirjoitus:  Ken Wiederhorn

Pääosissa: John Carradine, Peter Cushing, Brooke Adams

Nyt arvostelussa kansallissosialistisien elävien kuolleiden  pioneeriteos.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Joukko turisteja haaksirikkoutuu autiolle saarelle, joka ei olekkaan autio, sillä siellä on vuosia asunut vanha kansallissosialisti ja tietenkin 2.maailmansodan aikana laivansa mukana uponneet sotilaat, jotka ovat palanneet elävien kirjoihin zombeina.

Siinä missä missä kanssallissosialististen elävien kuolleiden magnum opus Dead Snow(2009] keskittyi lähinä splatteröintiin, niin tässä sentään tunnelmaa rakennetaan kunnolla ja mitä ilmeisemmin Fulcin 2v myöhemmin ilmestynyt Zombi 2 on napannut tästä  saarilocaation ja tunnelmaa rakentavan tarinankerronnan.

Shock Waves on vaihteeksi yllättävän veretön, mutta sitäkin tunnelmallisempi 70-luvun zombeilu.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Unikeko(1973)

 Alkuperäinen nimi: Sleeper

Ohjaus ja Käsikirjoitus: Woody Allen( Marshall Brickmanin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Woody Allen, Diane Keaton,  John Beck,  Bartlett Robinson, Mary Gregory, Don Keefer, Mews Small

Nyt arvostelussa Woody Allenin ainoa scifi-hifistely.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Vihannesalan yrittäjä/jazzmuusikko Miles Monroe joutuu leikkaukseen 1973, mutta hänet unohdetaan syväjäädytykseen 200 vuodeksi.

200v myöhemmin tiedehenkilöt herättävät  hänet, mutta pian Miles joutuu pakenemaan poliisia, sillä vuonna 2173 maailmasta on tullut poliisivaltio ja syväjääfytettyjen sulattaminen laitonta.

Miles tekeytyy robottihovimestariksi ja päätyy runolija Lunan luokse ja myöhemmin he tapaavat Ernon, joka johtaa kapinaliikettä poliisivaltiota vastaan.

Kreditoimattomissa sivu, ääni ja kuvarooleissa vilahtavat, Jerry Hardin, Albert Popwell, Jackie Mason, Douglas Rain ja Timothy Leary.

Vaihteeksi vähän erilainen 70-luvun scifi-hifistely.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Kill Bill: The Whole Bloody Affair(2004)

 Ohjaus ja Käsikirjoitus: Quentin Tarantino

Pääosissa: Uma Thurman, David Carradine, Daryl Hannah, Michael Madsen,  Vivica A. Fox, Lucy Liu,  Sonny Chiba, Michael Parks, James Parks, Gordon Liu, Michael Bowen, Julie Dreyfus, Chiaki Kuriyama, Samuel L. Jackson, Bo Svenson,  Sid Haig

Nyt arvostelussa QT:n 4.elokuva vihdoin ja viimein sellaisenaan, jollaiseksi se alunperin oli tarkoitettu.

Koska originaali 2 osaan jaettu on kaikille tuttu, niin sen sijasta keskityn kertamaan tämän version backgroundia ja uusia kohtauksia.

Tarantino  oli alun perin  suunnittelut KB:n yhdeksi elokuvaksi, mutta  nimeltä mainitsematon tuottaja, nimikirjaimiltaan H.W pakotti Tarantinon editoimaan KB:n 2 osaan, jotka saivat ensi-iltansa 7kk viivellä toisistaan ja  tämä versio katosi  21 vuodeksi Tarantinon  salaiseen holviin  käytyään sitä  ennen pyörähtämässä valkokankaalla 2.osan ensi-illan jälkeen "Kävellään pois kesken näytöksen-festareilla" kunnes  Lionsgate, joka hommasi levitysoikeudet pisti tämän ulos koko kansan nähtäväksi viime joulukuussa ja meille tämä hiljattain ensi-iltaan.

Uusi lisäyksiä tähän ovat mm O-Renin  origin storyn pidempi versio ja  Beatrixin ja Crazzy 88's-jengin  taistelu väreissä ja  enemmän gorepitoisempana.

Lopputekstien jälkeen nähdään  blooper-otos ja ennennäkemätön animaatio-osuus  Yuki's Revenge.

Jos jaksaa istua 4h 30min, niin siinä tapauksessa The Whole Bloody Affair on katsomisen arvoinen ja defenitiivinen versio KB:stä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️