Taivaansilpoja(1993)

 Alkuperäinen nimi: Sliver

Ohjaaja: Phillip Noyce

Käsikirjoitus: Joe Eszterhas( Ira Levinin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Sharon Stone, William Baldwin, Tom Berenger, Martin Landau, Nicholas Pryor, Polly Walker, Colleen Camp, CCH Pounder

Nyt arvostelussa Ira Levinin tekstiin pohjautuva toinen tarina hämärästä kerrostalosta New Yorkissa ja mitä ilmeisemmin tällä yrittetiin rahasta edellisen vuoden hitin Basic Instinctin menestyksellä, kun tässäkin ovat 2 keskeistä avainhenkilöä mukana.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kirjakustantaja Carly muuttaa uuten asuntoon, jonka edellinen asukas  on pudonnut hämärissä olosuhteissa ja kaiken lisäksi vielä muistutti ulkonäöltään Carlyä.

Pian talossa alkaa tapahtua lisää hämäriä kuolemia, joiden keskipisteeseen Carly joutuu ja kumpi naapureista onkaan  niiden takana: Talon omistava Zeke vai kirjailija Jck, jolla syystä tai toisesta on yleisvaimet asuntoihin?

Ei ihan Basic Instinctin tai Levinin aiemman kerrostalotarina Rosemaryn painajaisen veroinen mestariteos, mutta muuten viihdyttävä ja jännä ysärin pehmopokehtva jännäri.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Super(2010)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: James Gunn

Pääosissa: Rainn Wilson, Liv Tyler,Kevin Bacon, Michael Rooker, Elliot Page, Gregg Henry, Nathan Fillion,  Sean Gunn, William Katt, Linda Cardelinni, Rob Zombie, Lloyd  Kaufman, James Gunn, Steve Agee

Varhais-Gunnilla jatketaan. Tällä kertaa arvostelussa  Defendorin ja Kick-Ass:in varjoon jäänyt realistisempi supersankariseikkailu, joka avasi ilmeisesti Gunnille pkrtit Marvelin ja DC:n filmatisointien pariin.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Hurskasteleva kokki Frank Darbo kokee kovia, kun aineista irti päässyt narkkarivaimo Sarah   ratkeaa uudelleen  ja lähtee lipevän diileri Jacques'in matkaan.

Katsottuaan 24/7  telkkarissa kirkon tv-kanavalla  seikkaileeva  supersankari Pyhää kostaajaa, Frankillä keittää yli ja niin Frank ryhtyy supersankariksi nimeltään Crimson Bolt ja mätkii niin  isoja ja suurrikollisia päähän putkiavaimella päähän ja saa seurakseen  Libbyn, mieletään hervottoman sarjakuvakaupan työntekijän, joka kuvittelee myöskin olevansa supersankari.

Superia voisi kutsua keski-ikä versioksi Kick-Assistä, sillä Super sai ensi-iltansa 6kk Kick-Ass:in jälkeen, mutta lähempänä Super on vuotta aiemmin julkaistua Defrndoria, jossa niin ikään mieletään hervoton   keski-ikäinen miesoletettu luulee olevansa supersankari,joten Super on näiden 2 leffan välinen risteytys.

Rainn Wilson vetää mainion pääosan ja myös Bacon, Rookerja Page komppasvat hyvin taustalla sivuosissa.

Super on taattu Gunnia alusta loppun, elikkä riemastuttavan älyvapaata ja epäkorrektia menoa, joka sitten muuttui hieman hillitymmäksi Gunnin päästyä  Marvelin ja DC:n filmatisointien pariin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Slither(2006)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: James Gunn

Pääosissa: Nathan Fillion, Michael Rooker, Elizabeth Banks, Gregg Henry, Lloyd Kaufman, Rob Zombie

Nyt arvostelussa James Gunnin debyyttiohjaus, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 20 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

E-Carolinassa sijaitsevaan Wheelsy nimisien pikkukaupunkiin putoaa meteoriitti, josta vapautuu matomaisia olioita, jotka käyvät asukkaiden kimppuun ja pahimman muodonmuutoksen kokee metoriitin löytänyt Grant Grant, joka alkaa mutantoitumaan hitaasti lonkero-olioksi.

Troma-lafkassa uransa aloittanut Gunn on selvästi siirtänyt oppimansa tähän leffaan ja moni onkin syyttänyt tätä plagiaatiksi 20v aiemmin ilmedtyneestä Lötköjen yöstä, on Gunn  on puolustautunut toteamalla, että Slitherin inspirastiona on toiminut 31v vanhempi leffa, Cronenbergin Kylmät väreet, mihin jo juliste viittaa vahvasti.

Käsintehdyissä efekteissä ei ole taaskaan jätetty mitään mielikuvituksen varaan ja erityisesti Rookerin esittämän Grant Grantin lonkero-olio maskeersus on samalla ällöttävä ja mieleenpainuva.

"Cameo-rooleissa" vilahtavat tietenkin Gunnin oppi-isä/mentori Lloyd Kaufman, nykykauhun maestro Rob Zombie, sekä Gunn tietenkin itse.

Slither on viihdyttävä, ällöttävä ja yllättävän hyvä debyytti Gunnilta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Sinbad-Merten sankari(1973)

 Alkuperäinen nimi: The Golden Voyage of Sinbad

Ohjaaja: Gordon Hessler

Käsikirjoitus: Brian Clemens & Ray Harryhausen

Pääosissa: John Phillip Law, Tom Baker, Caroline Munro, Robert Shaw

Nyt arvostelussa legendaarisen Harryhausenin osittain käsikirjoittama ja efekteillä varustettu 70-luvun seikkailuklassikko, joka tuli nähtyä viime viikolla NV-festareilla.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Sinbad saa haltuunsa palan mystisestä korusta ja nähtyään kunnon fever dreamin, Sinbad miehistöineen päätyy saarelle, jossa asuu  vihreitä alkuasukkaita ja stop motion-tekniikalla toteuttuja omituisia otuksia.

Eri viihdyttävä ja vauhdikasta old school-seikkailua siis.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Taistelu maan syvyyksissä(1976)

 Alkuperäinen nimi: At the Earth's Core

Ohjaaja: Kevin Connor

Käsikirjoitus: Milton Subotsky(E.R. Burroughsin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Doug McClure, Peter Cushing, Caroline Munro

Nyt arvostelussa  Tarzan-kirjailijan tekstiin perustuva scifi-hifistely 50v takaa, joka tuli nähtyä osana NV-festareita.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

1800-luvun briteissä tohtori Abner Perry ja amerikkalainen sijoittaja David Innes  päätyvät vahingossa maan keskipisteeseen  Abnerin keksimän jättiporan koeajon yhteydessä ja päätyvät keskelle valtataistelua, osapuolina jostain kumman syystä englantia puhuvat  keskipisteessä asuvat ihmiset ja rumat vertikaalisesti rajoittuneet Mahar-nimiset oliot, joilla on telepaattisia kykyjä.

Ja jostain kumman syystä maankeskipisteessä asuu myös dinosauruksia.

Cushing veti leffan parhaimman roolisuorituksen ja tri. Abner toi vahvasti mieleen prof. Tuhatkaunnon ja jos Tintistä olisi tehty jo live action-filmatisointi 50v sitten, niin Cuhing olisi ollut nappivalinta Tuhatkaunoksi.

Eri viihdyttävää old school scifi-hifistelyä  siis.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Astro-Zombies(1968)

 Ohjaaja: Ted V. Mikels

Käsikirjoitus: Ted V. Mikels & Wayne Rogers

Pääosissa: John Carradine, Wendell Corey, Tura Satana

Nyt arvostelussa vuoden 68 toinen keskeinen zombeilu, jonka on tuottanut ja osittain käsikirjoittanut MASH-tähti Wayne Rogers ja tämäkin tuli nähtyä osana NV-festareita.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

L.A:ssa on tapahtunut murhia, joiden takana ovat Astro-Zombit, joiden luoja on NASA:sta potkut saanut puoskari tri. DeMarco, joka muokkaamalla vainajien aivoja herättää nämä henkiin.

DeMarcon tempauksista ovat kiinnostuneet niin CIA kuin kansaivälinen vakoojarinki ja kun molemmat tahot päätyvät saamaan aikaan tohtorin labraan, siitä vasta riemu repeää, kun epäilyttävän paljon Ranuan kummien legendaarisen sketsin avaruusolioita muistuttavat  Astro-Zombit pääsevät rellestämään urakalla macheten heiluttamisen ja yhden eri muovisen irtopään repimisen verran.

The Astro-Zombies on keskivertoa käppäisempi 60-luvun kalkkunaklassikko.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Faster, Pussycat! Kill! Kill(1965)

 Ohjaaja: Russ Meyer

 Käsikirjoitus:  Jack Moran(Russ Meyerin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Tura Satana,  Haji, Lori Williams,  Susan Bernard Stuart Lancaster, Paul Trinka,  Dennis Busch, Ray Barlow,  Mickey Foxx, John Furlong

Murha! Urheiluautoja! Maitokonttoreita! Hillbillyjä! ... Aavikolla!

Näihin sanoihin voi tiivistää tänään NV-festareilla näkemäni  legendaarisen Russ Meyerin mestariteoksen juonen, jossa 3  go go-tanssijan retki aavikolla lähtee lapasesta pahemman kerran.

Uskomattoman viihdyttävä ja paikoittain tahottoman koominen kulttiklassikko, jota Tarantino ja John Waters fanittavat.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Alpha(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Julia Ducournau

Pääosissa: Mélissa Boros, Golshifteh Farahani, Tahar Rahim, Emma Mackey, Finnegan Oldfield, Louai El Amrousy

Nyt arvostelussa Ducournaun 3.kokoillan elokuva, joka viime vuonna oli ehdolla parhaan elokuvan kategoriassa "Kävellään pois kesken näyöksen-festareilla"ja kuten Titane, niin Alpha jatkaa myöskin body horrorin parissa, toisin tällä kertaa inhorealistisemmin, kuin genren teoksissa on yleensä totututtu ja allekirjoittanut pääsi näkemään tämän ennakkoon tämän vuoden ekoilla NV-festareilla.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eletään  kasaria tai ehkä ysärin alkua, kun päähenkilö Alpha joutuu ongelmiin kotona ja koulussa saatuaan tee se itse-tatskan kotibileissä.

Sitten Alpha lähtee seikkailemaan narkkarienonsa kanssa  kaupungille ja sillä välin lääkärinä työskentelvä äiti taistelee mystistä epidemiaa vastaan, joka muuttaa sairastuneet marmoriksi.

Syy miksi Alpha on inhorealistisempi body horror genreessään on se, että tällä kertaa ei ole luvassa mitään yliluonnollista tai muuta  genren kliseitä aiheuttamassa body horroria, vaan Ducournau rinnastaa AIDS:in ja body horrorin keskenään ja päähenkilön  ollessa genrelle epätyypillisesti nuorisolainen, on seikka, joka tekee tästä eri epämiellyttävän ja inhorealistisemman, vaikka onkin vähemmän graafinen kuin Titane ja muut genren klassikot.

Krediittiä Jim Williamsin soundtrackille, jossa jännästi yhdistelliin perinteistä orkesteriscorea ja Cliff Martinez-henkustä syntikkapimputtelua ja Niko Luolan "Mercy Street" käytettiin myöskin hyvin soundtrackillä.

Alpha on taas eri tyylikäs ja inhorealistinen body horror-pläjäys ala JC ja odotan varauksella, mitä seuraavaksi JC:ltä pukkaa ulos.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Metsästäjä(1980)

 Alkuperäinen nimi: The Hunter

Ohjaaja: Buzz Kulik

Käsikirjoitus: Ted Leighton & Peter Hyams

Pääosissa: Steve McQueen, Eli Wallach, Kathryn Harold, Ben Johnson,  Richard Venture, LeVar Burton, Tracey Walter, Kevin Hagen, Michael D. Roberts, Tony Burton

Kurkojen kuningas, Steve McQueen täyttäisi tänään 96v, joten sen kunniaksi arvostelussa viimeisekso rooliksi jäänyt biopickki palkkionmetsästäjä Ralph " Papa" Thorsonin seikkailuista.

Varsinaista juonta tässä ei ole, sillä Papa hyppii,pomppii, juoksee ja kaahailee ympäri jenkkilää metsästämässä rikollisia ja pyörittää samalla kotonaan luvatonta pokeriluolaa, josta vaimo Dotty ei olen innoissaan.

Vaikka McQueen oli jo tätä tehdäsä huonossa hapessa, teki hän suurimman osan stunteista itse, mistä täytyy kyllä nostaa postuumisti hattua hänelle, sillä harva uskaltaa laitta itsensä likoon, etenkin huonossa hapessa.

Krediittiä myös Michel Legrandin soundtrackistä, jossa mielenkiintoisesti yhdistellään perinteistä orkesteria sähkökitaraan ja ja etenkin lopputekstien musiikki  luo haikean fiiliksen jo senkin takia, että vain  3kk ja 7pivää myöhemmin McQueen poistui keskuudestamme.

Pienessä roolissa vilahtaa myös oikea Papa, todistamassa jälleen kerran merkittäviä eroavaisuuksia tosielämän henkilöiden ja valkokangasversion välillä.

Metsästäjä on  eri vauhdikas, viihdyttävä ja loppupeleissä hieman haikea kasarin toimintarymistely ja hieno joutsenlaulu Kurkojen kuninkaan lähes 30v kestäneelle uralle.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Bride!(2026)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Maggie Gyllenhaal

Pääosissa: Jessie Buckley, Christian Bale, Annette Bening, Peter Sarsgaard, Penelope Cruz, Jake Gyllenhaal,  Jeannie Berlin, Zlatko Burić

Nyt arvostelussa  taas yksi Frankenstein-filmatisointi, vaikkei Del Toron 3 Oscarilla palkitun NF-leffan ensi-illasta ole kuin 5 kuukautta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eletään vuotta 1936 Chicagossa, jossa mafioso  Lupinon heila Ida joutuu Mary Shelleyn haamun riivaamaksi ja alkaa laukomaan epämielyttäviä faktoja Lupinosta.

Lupinon korstot heittävät Idan portaita alas, mutta tarina on vasta alkamassa.

Samaan aikaan Frankensteinin hirviö on saapunut kaupunkiin etsimään morsianta  ja  tri Cornelia Euphroniousilta apua, sillä lekuri itsekin on tehnyt  vastaavia kokeita kuin Victor Frankenstein.

Frank ja Cornelia lähtevät hautausmaalle ja sattuvat kaivamaan ylös Idan, joka sitten herätetään henkiin.

Ida, joka vaihtaa nimensä Penelope Rogersiksi joutuu Frankin kanssa pakomatkalle, kun pari hörhöä  erehtyvät lähentelemään väärää naisoletettua.

Frank ja Penelope pakenevat halki maan, perässään poliisit ja mafiosot.

Vaihteeksi vähän erilainen Frankenstein-leffa siis, joka ei välttämättä ole ehdolla ensi vuoden Oscareissa saati vedä vertoja Del Toron filmatisoinnille, mutta muuten erinomainen ja vaihteeksi omanlainen näkemys tutusta tarinasta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Walker(1987)

 Ohjaaja: Alex Cox

Käsikirjoitus: Rudy Wurlitzer

Pääosissa: Ed Harris, Peter Boyle, Richard Masur, Marlee Matlin, Rebe Auberjonois, Gerrit Graham, Keith Szarabajka, Xander Berkeley, John Diehl,  Sy Richardson, Miguel Sandoval, Alfonso Arau Norbert Weisser, Joe Strummer

Nyt arvostelussa surrealistinen ja täynnä anakronismiä oleva biopicki William Walkerin seikkailuista Nicaraguran presidenttinä 1800-luvulla.

Niille, jotka haluavat nähdä realistisemnan biopicki Walkerin seikkailuista, niin suosittelen vilkaisemaan 17v aiemmin ilmestyneen Marlon Brandon tähdittämän leffan Burn!(Queimada) joka ei olke yhtä hyvä, mutta mainio pätkä sekin.

Walker  on eri viihdyttävä, värikäs ja vauhdikas historiallinen draama ja hyvä esimerkki siitä, että historialliset seikkailut voi tiivistää alle 2 tuntiin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Humiseva harju(1970)

 Alkuperäinen nimi: Wuthering Heights

Ohjaaja: Robert Fuest

Käsikirjoitus:Patrick Tilley(Emily Brontën kirjan pohjalta)

Pääosissa: Timothy Dalton, Anna Calder-Marshall, Julian Glover

Nyt arvostelussa 7v myöhemmin ilnestyneen Rolling Thunderin ohella toinen vakavasti otettava AIP(American International Pictures) tuotanto, elikkä Humisevan harjun "asiallisempi" filmatisointi kultaiselta 70-luvulta.

Huimisevan harjun uusimman filmatisoinnin pyörittyä jo kuukauden ja 2 päivää valkokankailla, Eerikinkatu esitti tänään sen kunniaksi lähdrmateriaalille uskollisemman filmatisoinnin 35MM-filmiltä

Koska tarina lienee kaikille tuttu, joten siirrytään suoraan leffan kohokohtiin.

Leffa oli hyvin lavastettu ja filmattu, Timothy Dalton veti hyvä roolisuorituksen Heathcliffinä ja jäipä tästä mieleen pari sitaattia, joilla saa taatusti nykyisen lumihiutalesukupolven repeämään liitoksistaan, esim "Koska alamme piehtaroimaan?" ja "Täällä vai sängyssä?"

Pisteenä I:n päälle Michel Legrandin  soundtrack, jonka takia tämä tuli katsottua, koska olin kuunnellut soundtrackiä aiemmin YT:stä.

Humiseva harju vm 1970 on keskivertoa parempi ja visuaalisesti hieno historiallinen pukudraama.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Muukalaisen silmät(1981)

 Alkuperäinen nimi: Eyes of a Stranger

Ohjaaja: Ken Wiederhorn

Käsikirjoitus: Ron Kurz & Eric L.Bloom

Pääosissa: Lauren Tewes, Jennifer Jason Leigh, John DiSanti

Nyt arvostelussa taas yksi kasarin slasher, jonka 2.pääosassa JJL 1.roolissaan.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Miamissa riehuu sarjamurhaaja ja uutisankkuri Jane alkaa epäilemään, että kyseinen scumbäggi on hänen naapurinsa ja pian Jane ja hänen pikkusisko Tracy ovat veitsenheiluttajan armoilla.

Keskivertoa parempi kasarin slasher, jossa goremaestro Tom Savinin näyttävät goreilut terästämässä tunnelmaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Syvyyksien tappajat(1977)

Alkuperäinen nimi: Shock Waves

Ohjaus & Käsikirjoitus:  Ken Wiederhorn

Pääosissa: John Carradine, Peter Cushing, Brooke Adams

Nyt arvostelussa kansallissosialistisien elävien kuolleiden  pioneeriteos.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Joukko turisteja haaksirikkoutuu autiolle saarelle, joka ei olekkaan autio, sillä siellä on vuosia asunut vanha kansallissosialisti ja tietenkin 2.maailmansodan aikana laivansa mukana uponneet sotilaat, jotka ovat palanneet elävien kirjoihin zombeina.

Siinä missä missä kanssallissosialististen elävien kuolleiden magnum opus Dead Snow(2009] keskittyi lähinä splatteröintiin, niin tässä sentään tunnelmaa rakennetaan kunnolla ja mitä ilmeisemmin Fulcin 2v myöhemmin ilmestynyt Zombi 2 on napannut tästä  saarilocaation ja tunnelmaa rakentavan tarinankerronnan.

Shock Waves on vaihteeksi yllättävän veretön, mutta sitäkin tunnelmallisempi 70-luvun zombeilu.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Unikeko(1973)

 Alkuperäinen nimi: Sleeper

Ohjaus ja Käsikirjoitus: Woody Allen( Marshall Brickmanin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Woody Allen, Diane Keaton,  John Beck,  Bartlett Robinson, Mary Gregory, Don Keefer, Mews Small

Nyt arvostelussa Woody Allenin ainoa scifi-hifistely.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Vihannesalan yrittäjä/jazzmuusikko Miles Monroe joutuu leikkaukseen 1973, mutta hänet unohdetaan syväjäädytykseen 200 vuodeksi.

200v myöhemmin tiedehenkilöt herättävät  hänet, mutta pian Miles joutuu pakenemaan poliisia, sillä vuonna 2173 maailmasta on tullut poliisivaltio ja syväjääfytettyjen sulattaminen laitonta.

Miles tekeytyy robottihovimestariksi ja päätyy runolija Lunan luokse ja myöhemmin he tapaavat Ernon, joka johtaa kapinaliikettä poliisivaltiota vastaan.

Kreditoimattomissa sivu, ääni ja kuvarooleissa vilahtavat, Jerry Hardin, Albert Popwell, Jackie Mason, Douglas Rain ja Timothy Leary.

Vaihteeksi vähän erilainen 70-luvun scifi-hifistely.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Kill Bill: The Whole Bloody Affair(2004)

 Ohjaus ja Käsikirjoitus: Quentin Tarantino

Pääosissa: Uma Thurman, David Carradine, Daryl Hannah, Michael Madsen,  Vivica A. Fox, Lucy Liu,  Sonny Chiba, Michael Parks, James Parks, Gordon Liu, Michael Bowen, Julie Dreyfus, Chiaki Kuriyama, Samuel L. Jackson, Bo Svenson,  Sid Haig

Nyt arvostelussa QT:n 4.elokuva vihdoin ja viimein sellaisenaan, jollaiseksi se alunperin oli tarkoitettu.

Koska originaali 2 osaan jaettu on kaikille tuttu, niin sen sijasta keskityn kertamaan tämän version backgroundia ja uusia kohtauksia.

Tarantino  oli alun perin  suunnittelut KB:n yhdeksi elokuvaksi, mutta  nimeltä mainitsematon tuottaja, nimikirjaimiltaan H.W pakotti Tarantinon editoimaan KB:n 2 osaan, jotka saivat ensi-iltansa 7kk viivellä toisistaan ja  tämä versio katosi  21 vuodeksi Tarantinon  salaiseen holviin  käytyään sitä  ennen pyörähtämässä valkokankaalla 2.osan ensi-illan jälkeen "Kävellään pois kesken näytöksen-festareilla" kunnes  Lionsgate, joka hommasi levitysoikeudet pisti tämän ulos koko kansan nähtäväksi viime joulukuussa ja meille tämä hiljattain ensi-iltaan.

Uusi lisäyksiä tähän ovat mm O-Renin  origin storyn pidempi versio ja  Beatrixin ja Crazzy 88's-jengin  taistelu väreissä ja  enemmän gorepitoisempana.

Lopputekstien jälkeen nähdään  blooper-otos ja ennennäkemätön animaatio-osuus  Yuki's Revenge.

Jos jaksaa istua 4h 30min, niin siinä tapauksessa The Whole Bloody Affair on katsomisen arvoinen ja defenitiivinen versio KB:stä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli(2026)

 Ohjaaja: Nia DaCosta

Käsikirjoitus: Alex Garland

Pääosissa: Ralph Fiennes,  Jack O'Connell, Alfie Williams, Erin Kellyman, Chi Lewis-Parry

Nyt arvostelussa juoksuzombisaagan 4.osa, joka ilmedtyi yllättövän npoeasti  edellisen osan jälkeen.

Tarina jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin:

Elikkä  Spike on päätynyt Jimmy-kultin jäseneksi ja yrittää päästä pakenemaan kultista ja tohtori Kelson jstkaa kokeita kesyttämänsä alfauros Samsonin kanssa ja on keksinyt vihdoin ja viimein parannuskeinon juoksuzombiepidemiaa vastaan.

Erityisesti tästä jäi mieleen Kelsonin tanssiesitys Iron Maiden Number of the Beastin tahtiin ja  lopussa pohjustetasn lisää jatkoa yllättävällä "cameo-roolilla"

Eri hyvää jatkoa 24v kestäneelle juoksuzombisaagalle.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Kill, Baby, Kill!(1966)

 Alkuperäinen nimi: Operazione paura

Ohjaaja: Mario Bava

Käsikirjoitus: Mario Bava( Roberto Natalen & Romano Migliornin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Giacomo Rossi Stuart, Erika Blanc, Fabienne Dali

Nyt arvostelussa taas vaihteksi Bavaa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Vuonna 1907  lääkäri Paul Eswai saapuutekemään ruumiinavausta kylään, jossa ei juuri paljon lääkäreitä arvostetta.

Vainajan sydämmestä löytyy hopeakolikko ja pian  tapahtuu muitakin hämäriä kuolemia, jotka tuntuvat liittyvät 20v aiemmin kuolleeseen tyttöoletettuun nimetään Melisssa.

Taas vaihteeksi eri jännä ja tunnelmallinen leffa ala MB,vaikka jäikin ihmetyttämään, että miksi 1907 pukeuduttiin vielä 1800-lukulaisesti ja vaikka eräässä kohtauksessa mainitaan puhelin, niin eipä sellaista näy koko leffan aikana.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Hiipivää kauhua(1996)

 Alkuperäinen nimi: Fear

Ohjaaja: James Foley

Käsikirjoitus: Christopher Crowe

Pääosissa: Mark Wahlberg, Reese Whiterspoon, William Petersen, Amy Brenneman, Alyssa Milano

Nyt arvostelussa päivn synttärisankari Petersenin tähdittämä toinen leffa 30v takaa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Seattlessa asuva Walkerin perhe kokee kovia, kun tyttären uusi kundikaveri osoittautuu pimeäksi tapukseksi.

Elikkä ns "teiniversio" Adrian Lynnen 2.parhaasta leffasta Vaarallinen suhde(1987) aina perheen lemmikin brutaalia kohtaloa myöten.

Wahlberg kovassa iskussa vaihteeksi roistona, vaikka olisi ollut myös kiinnostavaa nähdä DiCaprio tässä,  jota rooliin alunperin kaavailtiin, mutta olikin sitä mieltä, ettei ole sopiva  rooliin ja ehdotti kaveriaan Wahlbergiä ja vuotta myöhemmin Wahlberg sai  Boogie Nights'in pääosan samalla taktiikalla.

Fear  on keskivertoa parempi ja jännempi ysärin jännäri.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Peto(1996)

 Alkuperäinen nimi: The Beast

Ohjaaja: J. B. White

Käsikirjoitus: Jeff Bleckner(Peter Benchkey) novellin pohjalta)

Pääosissa: William Petersen, Charles Martin Smith, Denis Arndt, Larry Drake

Nyt arvostelussa 30v takainen tv-leffa Tappajahain virallisesta lonkeroversiosta.

Tarina siis on sama kuin ennenkin, elikkä kirjaililta ollut idea loppu.

Ruokavaraston käydessä vähiin, jättimustekala hyökkää rannkikkokaupungin asukkaiden kimppuun ja saadaan napattua yllättävän nopeasti, mutta sitten hoodeille tulee riehumaan vielä isompi mustekala, jotta kalastaja Whip Dalton  lähtee metsästämään sen hyökättyä  Whipin tyttären ja kollegan kimppuun.

Piene budjeti näkyy ja kuuluu, etenkin efektien osalta, mutfa Petersenin takuuvarma roolisuoritus pelastaa paljon.

 Ei aiempien Benchley-filmatisointien kärkeä, mutta hyvä ja viihdyttävä silti.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Cold Storage(2026)

 Ohjaaja: Jonny Campbell

Käsikirjoitus: David Koepp

Pääosissa: Liam Neeson, Joe Keery, Georgiha Campbell, Vanessa Redgrave, Richard Brake, Lesley Manville, Aaron Heffefnan, Gavin Spokes

Nyt arvostelussa legendaarisen käsikirjoittaja Koeppin itse kirjoittamaan novelliin pohjautuva zombi/bodyhorror/komedia.

Vuonna 1979  Skylab sanoo itsensä irti ja putoaa Länsi-Australiaan.

Vuonna 2005 joukko USA:n armeijan biouhkiin erikoistuneet sotilaat lähtevät tutkimaan paikkaa ja kohtaavat avaruudesta tulleen sienen, joka tarttuu ihmisiin ja elämiin ja leviää räjäyttämällä  uhrinsa.

Sieni eristetään, viedään Kansasissa sijaitsevaan tukikohtaan maanalaiseen kylmävarastoon, mutta armeija hylkää tukikohdaan  ja 20v myöhemmin paikalla sijaitsee pienvarasto.

Varastotyöntekijät Travis ja  Naomi lähtevät tutkimaan mystistä seinän sisältä kuuluuvaa piippausta ja löytävät tukikohdan laiteistoa ja lopulta vapauttavat vanhigossa sienen.

Onneksi hätiin ryntää eversti Robert Quinn, joka on kohdannut sienen 20v aiemmin, mutta sienen lisäksi ongelmia aiheuttavat Naomin exä Mike ja varaston pomo Griffin, jolla on bisneksiä paikallisen motoristijengin kanssa.

Vaikka Koepp onkin arvostettu kirjoittaja, niin tarina ei ota  aiheestaan kaikkea irti, mikä lienee budjetin Studiocanalin kaltaisen ison studion ollessa asialla ja leffa olisi  kaivannut räväkämpää huumoria ja enemmän splätteriä ollakseen  mestariteos, mutta näillä mennään tällä kertaa.

Lisäksi Neeson tuntuu eksyneen väärään leffaan, vaikka viime vuoden Miesoletettu ja alaston ase olikin jonkinsortin hitti, mutta  lienee Neesonilla ollut rahapulaa tai sitten yli 70v ei rooliteta enää äksönsankareiksi, kun on lähtenyt tähän mukaan ja Cagen, Cenan  tai The Rockin tähdittämänä tämä olisi voinnut olla hauskempikin.

Ja allekirjoittaneen ex-suosikkibiisi Don't Fear Te Reaper soi  taas vaihteeksi lopputekstien biisinä ja tämä on 4 kerta 6v aikana kun kyseinen biisi soi leffassa joko originaalina tai coverina.

Kylmävarasto on ihan viihdyttävä zombi/bodyhorror/komedia, joka olisi kaivannut  räväkämpää otetta huumorin ja splätterin osalta ollakseen moderni klassikko, joten ehkä seuraava sukupolvi 20-30v kuluttua  innostuu tästä enenmmän.

Arvosana⭐️⭐️⭐️

Jenkit(1979)

 Alkuperäinen nimi: Yanks

Ohjaaja: John Schlesinger

Käsikirjoitus: Colin Welland & Walter Bernstein

Pääosissa: Richard Gere, William Devane, Vanessa Redgrave,Lisa Eichorn, Rachel Roberts,  Chick Vennera, Al Matthews, Evertt McGill, John Ratzenberg

Nyt arvostelussa Schlesingerin ohjaama  vähän erilainen WW2-leffa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Jenkkijermut saapuvat Englantiin ja pistivät kylän arjen sekaisin, etenkin naisolettettujen osalta.

Tosiaankin tämä on "erilainen" WW2-leffa, sillä  tässä ei nähdä ollenkaan jermuja tositoimissa ja suurin osa leffasta on pelkkää puhetta, joten ekalla katsomiskerralla tämä ei napannut ollenkaan, mutta myöhemmin olen oppinut arvostamaan tätä, etenkin kun sain selville, että Richard Rodney Bennett, joka sävelsi tähän musiikin, vastasi myös Miljardin dollarin aivojen(1967) musiikeista.

Ja  Ken Russell noustua yllätten tässä taas esille, niin kuvauksesta vastasi usean Russelin filmin taltioinut Dick Bush.

Korkkaritoimintaa etsiville Jenkit on ajanhukaa, mutta laatudraamojen ja Schlesinger-faneille tämä on passelli pätkä, vaikka pituutta onkin 141min.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Pretty in Pink-Vaaleanpunainen unelma(1986)

 Ohjaaja: Howard Deutch

Käsikirjoitus: John Hughes

Pääosissa: Molly Ringwald,  Jon Cryer, Andrew McCarthy, James Spader, Harry Dean Stanton, Annie Potts

Nyt arvostelussa ns "Ringwald/Hughes-trilogian" 3 ja viimeinen osa, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 40 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

High Schoolissa viimeistä lukukautta oleva Andie Walsh painii teini-iän ongelmien ja kotiongelmien kanssa, kun tanssiaiset lähestyvät, pitäisi huolehtia alkoholisti-yksinhuoltajaisästä ja päättää että kumman  kanssa menee tansseihin: Päiväkodissta asti tutun Duckien vai alfauros Blainen kanssa?

Vaikka Hughes ei tätä ohjannut johtuen kiireistä Vaihdetaan vapaalle, Ferriksen kanssa, niin  siitä huolimatta tarina on ehtaa Hughesia alusta loppuun asti ja  tämän myötä  OMD(Orchestral Manoeuvres in the Dark) nousi allekirjoittaneen suosikkbändien joukkoon.

Ringwald veti pääosan tuttuun tyylinsä ja Cryer veti hupaisan sivuosan Duckien roolissa, vaikka nykyvinkkelistä. katsottuna Duckie onkin koomisen sivuhahmon sijasta hyypiö, kun yrittää jatkuvasti saada Andielta ja muilta naisoletetuilta pitkin leffaa.

Mukana myös sivuosissa Andrew Dice Clay, Gina Gershon, Kristy Swanson ja  Maggie Roswell.

Pretty in Pink on ns  "Ringwald/Hughes-trilogialle" eri hyvä päätös.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Tulivanut(1981)

 Alkuperäinen nimi: Chariots of Fire

Ohjaaja: Hugh Hudson

Käsikirjoitus: Colin Welland

Pääosissa: Ben Cross,Ian Charleson, Ian Holm, John Gielgud,  Nicholas Farrell,  Nigel Havers, Lindsay Anderson, Cheryl Campbell, Alice Krige, Struan Rodger, Nigel  Davenport,  Patrick Magee,  David Yelland, Peter Egan  Daniel Gerroll, Brad Davis, Dennis Christopher, Richard Griffiths

Nyt arvostelussa urheiluelokuvien klassikko, joka toi Vangelisin  suuren yleisön tietoisuuteen  vuotta ennen BR:ää ja kuulu sarjassamme vuosinna 1981-92 ilmestyineisiin menneisyyteen sijoittuviin elokuviin, joissa soi anarkronistinen soundtrack.

Elikkä tarina kertoo brittijuoksijoista, jotka lähtevät  vuoden 1924 kesäolympialaisiin.

Pienissä taustarooleissa vilahtavat Kenneth Branagh ja Stephen Fry.

Hieno leffa ja eri hyvä soundtrack.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Operaatio Outland(1981)

 Alkuperäinen nimi: Outland

Ohjaus & Käsikirjoitus: Peter Hyams

Pääosissa: Sean Connery, Peter Boyle Frances Sternhagen,  James B. Sikking, Clarke Peters, Steven Berkoff, John Ratzenberg

Nyt arvostelussa yksi parhaimpia Conneryn  parhaimpia leffoja Jaska Bönde-franchisen ulkopuolelta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Määrittelemättömässä tulevaisuudessa Jupiterissa toimii kaivos, jossa louhitaan uraania.

Pian alkaa kaivoksen henkilökuntaa kuolemaan hämärissä onnettomuksissa, joita sheriffi  McNeill päätyy tutkimaan.

Pian McNeill sohaisee ampiaispesää ja hän saa peräänsä joukon palkkamurhaajia.

Vaikka tarina on sama kuin 29v aiemmin ilmestyneessä  länkkäriklassikossa Sheriffi(High Noon) niin siitä huolimatta Hyams on kehitellyt omanlaisensa tarinan samasta aihiosta ja kuten vuotta myöhemmin ilmestyneessä Blade Runnerissa, niin tässäkin pyssyt ampuvat perinteisiä luoteja laserin sijasta ja kuinka ollakkaan, Outla

nd ja BR ovat molemmat WB:n ja Ladd Companyn tuotantoja.

Connery veti mainion pääosan, vaikkakin myös Clint, Hackman ja James Brolin, joita myös kaavailtiin rooliin olisivat myöskin suorituneet pääosasta  ja krediittiä  Jerry Goldsmithin soundtrackistä ja hienoista lavasteista.

Hyams jatkoi tämän jälkeen vielä scifi-hifistelyn parissa  3 leffan verran  Avaruseikkailun lievästi aliarvostetulla ja selkeällä jatko-osalla   Avraruusseikkailu 2010, Van Dammen tuplasti tähdittämällä Aikakytällä(1994)  ja Ray Bradburyn novellin perustuvalla A Sound of Thunderilla(2005)

Operaatio Outland on  kasarin scifi-hifistelyä parhaimillaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Hiljaisuuden laki(1973)

 Alkuperäinen nimi: The Friends of Eddie Coyle

Ohjaaja: Peter Yates

Käsikirjoitus: Paul Monash( George V. Higginsin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Robert Mitchum, Richard Jordan, Peter Boyle, Alex Rocco,  Mitchell Ryan, Steven Keats, Joe Santos, James Tolkan, Jack Kehoe

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu  ja oudosti nimetty 70-luvun pankkiryöstöelokuvien klassikko, joka on toiminut inspiraationa Ben Affleckin debyyttiohjaustyölle The Town(2010)

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Veteraanirosvo Eddie "Sormi" Coyle jää kiinni tuoreimman keikan jälkimainingeissa ja pitkän kakun sijasta hän päättää ruveta vasikaksi, vaikka onkin tunnettu Bostonin alamaailmassa  lojaalisuudestaan rikoskumppaneita kohtaan.

Outo titteli tällä tosiaankin on, sillä Eddiellä ei ole ns "oikeita ystäviä"  ja älyvapaa suomenkielinen titteli kuullosta enemmän länkkärin titteliltä kuin nykyaikaan sijoittuva pankkiryöstöelokuvan titteliltä.

Mitchum veti hyvän pääosan, talvinen Boston oli hienosti taltioitu ja Tarantino lienee tämän leffan fani, kun erään sivuhahmon nimi tässä on Jackie Brown.

Taas vaihteeksi yksi eri hyvä 70-luvun Neo-Noir-klassikko.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Joe-Armoton(1970)

 Ohjaaja: John G. Avildsen

Käsikirjoitus: Norman Wexler

Pääosissa: Peter Boyle, Susan Sarandon, Dennis Patrick

Nyt arvostelussa Vigilante-genren pioneeriteos, Susan Sarandonin debyyttirooli ja yksi harvoja vakavasti otettavia Cannon Groupin tuotantoja.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Bisneshenkilö Bill Comptonin tytär Melissa on päätynyt sairaalaan vedettyyään OD:t ja kyrpiintynyt faija pieksee diileripoikaystävä Frankin kuoliaaksi ja lavastaa jutun pieleen menneeksi ryöstöksi.

Bill menee baariin ja sattuu kuulemaan, kun leffan varsinainen päähenkilö Joe saarnaa hippejä vastaan.

Bill tunnustaa Joelle tappaneensa juuri hipin, mistä Joe onnittelee Billiä ja kun Melissa karkaa sairaalasta, Bill ja Joe lähtevät etsimään häntä hippikommuuneista.

Leffan ensi-iltaa varjosti ikävä kohu, sillä  muutama kuukausi ennen ensi-iltaa Detroitissa eräs rautatietyölläinen riehui aseen kanssa hippikommuunissa surmaten tyttärensä ja 3 muuta  hippiä,  joten tällä kertaa  fakta muuttui fiktioksi ilman käsikirjoitusta ja tällä kertaa tosielämän väkivaltaa ei voitu pistä fiktion piikiin.

Peter Boyle veti hyvä pääosan ja edellämainitun kohun aiheuttaman ahdistuksen takia  kieltäytyi seuraavana vuonna  Kovaotteisten miesoletettujen pääosasta.

Joe-Armoton on eri hyvä 70-luvun draama.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Punaiset(1981)

 Alkuperäinen nimi: Reds

Ohjaus  & Käsikirjoitus: Warren Beatty

Pääosissa: Warren Beatty, Diane Keaton, Jack Nicholson, Gene Hackman, Edward Herrmann, Paul Sorvino, Jerzy Kosinski, Jerry Hardin, William Daniels, M. Emmett Walsh, Maureen Stapelton, R. G Armstrong, Åke Lindman

Nyt arvostelussa blogini 9.vuoden alkajaisiksi "pääkaupunkimme itänaapurina"-elokuvien klassikko.

Aiheena siis jenkkiläisen toimittaja/kommunisti John Reedin seikkailut ja tätähän siis kuvattiin pitkin ja poikin Helsinkiä mm Senaatintorilla, Ruholahden villoissa, Pasilan konepajalla ja Suomenlinnassa, jossa John Reed todellisuudessa oli vankilassa.

Hieno ja eeppinen historiallinen draama, vaikka hieman arveluttava nykyvinkkelistä katsottuna  ja iso hatunnosto Eerikinkadulle, kun esittävät tämän eilen 35MM-filmiltä ja onhan tämä nykyäänkin ajankohtainen, sillä yksikin "väärä" mielipide saattaa leimata  yllämainitun aatteen kannattajaksi, vaikkka asian laita olisikin toisinpäin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️