Ohjaus & Käsikirjoitus: Isaiah Saxon
Pääosissa: Helena Zengel, Finn Wolfhard, Willem Dafoe, Emily Watson
Nyt arvostelussa A24-lafkan uusin tuotos ja paremmin musiikkivideoiden ohjaamisen parista tutun Saxonin 1.kokoillan elokuva.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Muotia ja autoja myöten entistä itäblokin maata muistuttava anonyymi saari Mustallamerellä toimii tarinan tapahtumalocaationa ja tarina keskiössä on Orangin, Yodan ja Gizmon risteytystä muistuttavat Ochi-nimiset oliot, joita saaren asukkaat pelkäävät ja metsästävät öisin.
Päähenkilö Yuri löytää ansaan jääneen Ochi-poikasen ja päättää viedä olion kotiin hoidettavaksi, mutta totuus paljastuu Yurin velipuolelle Petrolle, joka lupaa olla kertomatta asiasta isälle ja niin Yuri lähtee viemään Ochi-poikasta takaisin oman lajinsa edustajien luokse, perässään isä Maxim, Petro ja loput velipuolista, jotka pitävät Ochia edelleen vaarallisena petona.
Vaikka leffa onkin visuaalisesti hieno ja kuvauksessa näkyy selvästi Saxonin tausta musiikkivideoiden parista, niin siitä huolimatta on ollut iso riski antaa 10 miljoonan budjetin kokoillan leffa ensikertalaisen ohjattavaksi/kirjoitettavaksi ja ilmeisesti tästä johtuen leffa on tähän mennessä takonut lippuluukuilla vain vaivaiset 3,6 miljoonaa, joten flopilta tämä ikävä kyllä vaikuttaa, joten A24 olisi kannattanut santsata nimekkään ohjaaja ja 2.käsikirjoittajan palkkaamiseen, jolloin lopputulos lippuluukuilla olisi positiivisempi.
Vaikka tarina olisi kaivannut ehkä hieman hiomista, mutta täytyy kyllä nostaa hattua leffan visuaaliselle puolelle, joka yhdistelee aitoja luontokuvia Matte Paintingin- taustojen kanssa ja nimikko-otukset on puolestaan toteutettu käyttäen old school nukketekniikkaa, animaatiota ja CGI-animaatiota, mikä yhdessä David Longstrethin John Williams-henkisen soundtrackin kanssa loivat tähän kivan kasarimaisen tunnelman.
Lisäksi Willem Dafoe veti tuttuun tyyliin hyvän sivuosan ja Dafoen käyttämästä haarniskasta tuli vahvasti mieleen Herzog/Kinski-klassikko Agguirre(1972), mikä lienee viittaus kyseiseen teokseen.
Vaikka The Legend of Ochi ei yllä täyteen potenttialiin studion kehnon päätöksen pistää kokematon ensikertalainen 10 miljoonaan kokoillan leffan ohjaajaksi/kirjoittajaksi, niin siitä huolimatta visuaalisen puolen ja Dafoen lystikkään sivuosan takia tämän katsoi kertaalleen läpi.
Arvosana⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti