Pelko on aseeni(1972)

 Alkuperäinen nimi: Fear Is the Key

Ohjaaja: Michael Tuchner

Käsikirjoitus: Robert Carrington( Alistair Macleanin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Barry Newman, Suzy Kendall, John Vernon, Ben Kingsley, Dolph Sweet, Ray McAnally

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu Maclean-filmatisointi, jossa keskeisessä roolissa Ben Kingsley 1.roolissaan.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

John Talbot-niminen tyyppi saapuu baariin Lousianassa ja aloittaa rähinän, koska osavaltion lain mukaan olutta väkevämpiä virvokkeita ei saa myydä sunnuntaisin.

Kesken oikeudenkäynnin  Talbot karkaa, ampuu apulaissheriffin ja ottaa panttivangiksi Sarah-nimisen blondin ja ottaa hatkat.

Eeppisen ja vaudikkaan takaa-ajon jälkeen Talbot jää kiinni, muttei viranomaisten toimesta, vaan vanhan ystävänsä Jablonskyn ja samalla selviää, että, Sarah on kuuluisan öljykiho Ruthvenin tytär.

Talbot ja Jablonsky menevät Ruthvenin luokse ja sitten Talbot lähtee etsimään mereen uponnutta  arvokkaan lastin sisältävää lentokonetta, mutta Talbotilla onkin muuta mielessä kuin lentokoneen arvokas lasti

Ensimmäiset 20min leffasta antoivat väärän kuvan, että kyseessä olisi vuosikymmenelle tyypillinen ulkopuolinen tyyppi ahdasmielisessä pikkukaupngissa-elokuva, mutta lopulta tarina muuttuukin  aartenmetsästyshommaksi, mikä sinänsä on kiinnostavaa, mutta kiinnostavan ja harhaanjohtavan prologin jälkeen koko juttu tuli yllättäen puskista, kuten sekin, että leffa perustuu Macleanin  tekstiin, sillä Mcleanin tunnetuimmat ja elokuviksi filmatut tarinat olivat lähes aina 2.maailmansotaan sijoittuvia tarinoita ala Kotkat kuuntelevat, Navaronen tykit jne.

Toinen harhaanjohtava seikka oli alussa nähtävä pitkä ja eeppinen takaa-ajo, joka antoi sellaisen harhaanjohtavan  käsityksen,  että, että kyseessä olisi henkinen seuraaja edellisvuoden Vanishing Pointille, etenkin kun pääosassa  tässäkin seikkaili  Barry Newman, mutta koska Macleanin kirja ilmestyi 10 vuotta ennen VP:tä ja ed mainittu takaa-ajo oli tarina ainoa takaa-ajo, niin  tässä tapauksessa ei edes voida puhua henkisestä edeltäjästä.

Harhaanjohtavista jutuista huolimatta, kyseessä oli kuitenkin mainio leffa, lähinnä ed mainitun  takaa-ajon takia ja toinen mieleenpainuva asia elokuvassa  oli legendaarisen, mutta silti elokuvasäveltäjistä puhuttaessa aina vailla mainintaa jääneen Roy Buddin(Soldier Blue, Kuumat timantit jne) letkeästä ja ajan henkeen sopivasta svengaavasta soundtrackistä.

Pelko on aseeni on vaihteeksi hieman erilainen Maclean-filmatisointi, mutta katsomisen arvoinen takaa-ajon, Roy Buddin soundtrackin tai sitten jos haluaa nähdä Sir Ben Kinglesy ennen Gandhiksi ryhtymistä ja Sir-tiitelin saamista.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️