Alkuperäinen nimi: The Man Who Fell to Earth
Ohjaaja: Nicolas Roeg
Käsikirjoitus: Paul Mayersberg(Walter Tevisin kirjan pohjalta)
Pääosissa: David Bowie, Candy Clark, Buck Henry, Rip Torn, Bernie Casey
Nyt arvostelussa allekirjoittaneen mielestä kaikkien aikojen paras scifi-leffa, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 45 vuotta. Sitten asiaan:
Kentuckyyn putoaa tyyppi nimeltään Thomas Jerome Newton, joka ensi töikseen maapallolla menee panttilainaamoon ja panttaa vihkisormuksen ja aloittaa projektin patentti-asioihin erikoistuneen asianajan Oliver V. Fransworthin (Buck Henry) kansa tuodakseen vettä kuivuudesta kärsivälle planeetalle.
Lopulta maan houkutukset eli naiset ja viina vievät Newtonin huomion vedenhakuprojektista ja Newton kavalletuksi, siepatuksi hallituksen toimesta ja pakotetaan ikäviin tieteellisiin experimentteihin.
Juonipaljastukset päättyvät tähän ja nyt yleistä lätinää leffasta(Spoilerivaara)
Koska ohjaajana hääri Roeg, joten olikin odotettavissa, että leffa on erittäin taiteellinen ja sekava, eikä vaan lievästi, sillä noin puolessa välissä tarina menee käsittämättömäksi, sillä puolet elokuvasta on ahdettu täyteen irrallisia tapahtumia, joilla ei ole osuutta tai arpaa varsinaisen tarinan kanssa sekä paljon kryptistä symbolismia, joka ei avaudu, paitsi ehkä korkeintaan pöllyssä katsottu
Ja jos luulitte, että allekirjoittanut putosi kärryiltä tätä katsoessa, niin entinen elokuvan rönsyilevästä ja värikkäästä tarinankerronnasta joutuivat kärsimään amerikkalainen yleisö, kun siellä elokuvaa lyhennettiin about 20 minuuttia, jollin elokuva muuttui vielä sekavammaksi, joten yleisölle jaettii tarinaa selittävä lappuja.
Vaikka yleensä olenkin sitä mieltä ,että muusikoiden ei pitäisi näytellä, mutta Bowie veti kelpo roolisuorituksen pääosassa ja alunperin Bowie olisi vastannut myös musiikeista, mutta syystä tai toisesta säveltäjäksi valittiin John Phillips ja Stomu Yamashta saivat säveltäjän pestin, mutta pari Still-kuvaa elokuvadta päätyivät koristamaan Bowien 2 leffan jälkeen ilmestyneen albumin Low ja Station to Station kansia.
45 vuotta vanhaksi elokuvaksi visuaalinen puoli on hienosti toteutettu, etenkin kohtaus, jossa eräs sivuhenkilöistä defenestraation kohteeksi alas ja putoavasta miehestä leikataan toiseen ikkunasta alas putoaviin painoihin putoavan henkilön ja siitä taas kolmanteen henkilöön , joka hyppää uima-altaaseen oli sangen nerokasta leikittelyä kuvallisen kerronan kanssa ja suurta hilpeyttä herätti erityisesti ulosheittäjien puvustus, joka koostui puvuista ja moottoripyöräkypäristä, joten oliko kypärien funktio tarkoitus suojata lasinsirpaleilta vai oliko puvustaja ollut pöllyissä suunnitellessaan puvustusta?
Krediittiä soundtrack ansaitsee defenestraation taustalla soivasta ”Window”-kappaleesta, joka loi kohtaukseen samaan aikaan hyvin häiriintynen ja ja haikean tunnelman kohtaukseen ja tarkkasilmäiset katsojat saatavat huomata, että leffa on ennustanut Simpsonit-tyylin sattumalta tulevaisuuden tapahtumia, sillä defenestraatio ja Newtonin kesämökin lukemattomat-tv-ruudut ovat ilmiselvästi otettu Watchmeniin ja entisen NFL-tähti Bernie Caseyn esittämän Mr. Petersin osallisuus 2 murhaa tuovat vahvasti mieleen O.J.n keissin.
Joka tapauksessa Mies toisesta maailmasta on visuaalisesti, hieno, vinksahtanut käsittämätön tarina, joka yhdistelee scifiä, taidetta sekä Jeesus ja Ikaros -viboja metaforaan kuuluisuuden kiroista muukalaisen vedenhakureissusta maapallolle yhdistettynä ja mukaan ja allekirjoittaneen mielestä kaikkien aikojen paras scifi-leffa.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
