Ohjaaja: Brian De Palma
Käsikirjoitus: Brian De Palma & David Koepp
Pääosissa: Nicolas Cage, Gary Sinise, Carla Gugino, John Heard, Kevin Dunn, Luis Guzman, Stan Shaw, Mike Starr, Michael Rispoli
Nyt arvostelussa Cagen 57- vuotissynttärien kunniaksi arvostelussa legendaarisen Brian De Palman ohjaama salaliitto trilleri, joka ei yllä samalle tasolle ohjaajan mestariteoksen, allekirjoittaneen suosikkeihin kuuluvan Blow Outin(1981) kanssa, mutta onnistuu silti tarjoamaan ihan mielenkiintoisen tarinan ja ohjaajan tavaramerkit elikkä hienon kamera-ajon ja jaetun ruudun tarinallisena tehokeinona, ja siihen tämän leffan hienoudet jäävätkin.
Jäljelle jääneessä tarinassa Atlantic City on hirmumyrskyn kourissa ja eräällä kasinolla käydään nyrkkeilyottelu, jossa panoksena on raskaansarjan mestaruuden vyö.
Eeppinen urheilujuhla kerää kasinolle, jos jonkinlaista väkeä, joihin lukeutuvat mm arveluttava poliisi Rick Santoro, Santoron vanha kaveri Kevin Dunne ja wannabe-blondi Julia Costello
Ottelua on myös seuraamassa myös yksi A-luokan vieras, nimittäin itse puolutusministeri, jonka vierailua Dunne on turvaamassa, mutta sitten puolustusministeri saa surmansa sniperin toimesta, seuraa yleinen paniikki, Julia pudottaa blondin peruukin ja arveluttavana poliisina tunnettu Rick päättä tehdä päivän hyvän työn, elikkä selvittää kuka ampui puolustusministerin, miksi ja miten näin pääsi käymään, vaikka Dunne oli vastaamassa vierailun turvallisuudesta?
Kuten alussa totesin, tämä ei ole Palman parhaimpia leffoja, koska mitä ilmeisemmin tämä on siltä kaudelta, jolloin Palma päätyi tekemään kaupallisempia leffoja, jonka huipennuksena nähtiin Palmalle epätyyypillistä täyttä CGI-huttua oleva Operaatio Mars(2000) ja sen jälkeen Palman ainoa hyvä elokuva on ollut James Ellroy-filmatisointi Black Dahlia(2006)
Sen lisäksi Palman hovisäveltäjän Pino Donaggio oli säveltänyt jo soundtrackin tähän, mutta jostain kumman syystä se ei kelvannut ja Sakamoto palkattiin tekemään uusi soundtrack ja vaikka Sakamoto iso kiho on, niin silti olisin toivonnut kuulevan Donnaggion soundtrackin.
Lisäksi leffa tuntuu myös puolivalmiilta, sillä alunperin loppuhuipennuksen kaavailtiin tapahtuvan hirmumyrskyn ja tulvan keskellä, mutta syystä tai toisesta kohtausta ei filmattu, vaikka siihen viittataan dialogin ja lavasteiden kautta lopussa.
Snake Eyes on keskiverto Palma-leffa, joka sentään tarjoaa alussa mainittujen ohjaajan tavaramerkkien lisäksi kelpo roolisuorituksen Cagelta ja pari yllättävää twistiä
Arvosana⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti