Suuri hiljaisuus(1968)

Alkuperäinen nimi:  Il grande silenzio

Tunnetaan myös nimellä: The great silence

Ohjaus & Käsikirjoitus: Sergio Corbucci

Pääosissa: Jean -Louis Trintignant, Klaus Kinski, Frank Wolff, Vonetta McGee, Mario Brega, Luigi Pistilli

Olen aina tykkänytt enemmän spagettiwesterneistä kuin jenkkiwesterneistä, vaikka toki jenkkiwesterneihin lukeutuu muutama hieno teos.  Erityisesti spagettiwesternien tyly meininki ja hienot musiikit, joista useimat ovat Ennio Morriconen säveltäviä vetoavat meikäläiseen kybällä.

Nyt arvostelussa oleva Suuri hiljaisuus on  Leffakulinaristin ensimmäinen westernarvostelu.

Vuonna 1898  Snow Hill nimisessä pikkukaupungissa on harvinaisen kova talvi, joka ajaa asukkaat mellakoimaan ja rötöstelemään. Kaupungin johtoporras päättää puuttua asiaan säätämällä lain, jonka mukaan kuka vain voi etsintäkuuluttaa kenet tahansa. Tilanne lähtee lapasesta, kun oikeat rikolliset ottavat uudesta laista ilon irti ja esittävät palkkionmetsästäjiä rötöstelläkseen laillisesti.

Sitten kaupunkiin saapuu mykkä pyssysankari Silence (Jean-Louis Trintignant)  joka saa leskeksi jäänneeltä Paulinelta (Vonetta McGee)  tehtäväksi hoidella palkkionmetsästäjä Loco (Klaus Kinski) joka ampui Paulinen aviomiehen

Muista westerneistä. poiketen Suuri hiljaisuus sijoittuu talvisiin maisemiin ja mitä ilmeisemmin tämä on inspiroinut Tarantinon muutaman vuoden takaisia länkkäreitä.

Suuresta hiljaisuudesta löytyy myös yhteiskuntakriittikiä,  aikaansa nähden harvinainen monikulttuurinen romanssi,  mikä  aiheutti suurta närää  50 vuotta sitten.

Pisteenä I:n päälle tylyä ja armotonta meininkiä täydentävä kennenpä muunkaan kuin itse Ennio Morriconen melankolinen musiikki, joka sopii hyvin elokuvan tylyn ja armottomaan meninkiin.


Tyly, armoton ja yhteiskuntakriittikiä sisältävä kerrassaan loistava spagettiwestern.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️