Shaft(2019)

 Ohjaaja: Tim Story

Käsikirjoitus: Alex Barnow & Kenya Barris

Pääosissa: Jessie T. Usher, Samuel L. Jackson, Richard Roundtree, Regina Hall, Alexandra Shipp, Titys Welliver,   Cliff ”Method Man” Smith, Matt Lauria,  Avan Jogia,  Isaach De Bankolé, Lauren Vélez

Tänä kesänä saimme nähdä NF:n puolella Axel Foleyn näyttävän comebackin, mutta 5 vuotta aiemmin eräs vielä vanhempi  afro-oletettu toimintasankari teki myöskin comebackin NF:n puolelle, elikkä  John Shaft.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

John Shaft Jr Jr on FBI:n data-analyytikko, jonka sotaveteraani-ystävä Karim saa surmansa hämärissä olosuhteissa, joten Shaft Jr Jr rupeaa tutkimaan asiaa ja otettuaan pataan paikallisen huimausaineiden  jälleenmyyjän  liikekumppanilta, päättä  Tupla-Jr hakea isän eli Shaft Jr:n apuun ja saatuaan kenkään  data-analyytikon pestistä ja jutun paljastuttua  suuremmaksi, kun miltä alunperin näytti päättävät JR:t hakea apuun Shaft Sr:n ja kun 3 sukupolven Shaftit pääsevät  asian ytimeen, elikkä  leipomaan lättyyn, ammuskelemaan ja heittämään riemastuttavan epäkorrektia läppää.

Vaikka ohjaajan penkillä hääräsi kamalien Ihmeneloset-elokuvien(2005-07) luotsannut Tim Story, niin silti  yllättävän hyvä tämä Shaft-saagan  5.osa oli ja kyllä oli pokassa   pitelemistä, kun Samppa pääsi esittelemään jälleen verbaalista osaamistaan ja muutenkin leffan dialogi oli riemastuttavan poliittisesti epäkorrektia 10-luvun elokuvaksi.

Shaft-saagan 5.osa on  saagan paras ja hauskin osa  sekä yllättävän hyvä ja riemastuttavan poliittisesti epäkorrektin meiningin riemujuhlaa ja sääli, että tämä ei päässyt  meillä valkokangaslevitykseen asti, sillä kyseessä on 10-luvun komedioiden aatelia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Keoma(1976)

Tunnetaan myös nimillä: Caramba!, Caramba-Paholainen kannoilla, Django Rides Again

Ohjaaja: Enzo G. Castellari

Käsikirjoitus:  Enzo G. Castellari, George Eastman, Nico Ducci, Mino Roli, Joshua Sinclair

Pääosissa: Franco Nero, Woody Strode, William Berger, Donald O’ Brien, Olga Karlatos,   Gabriella Giacobbe, Antonio Marsina, John  Loffredo,  Orso Maria Guerrini

Nyt arvostelussa  legendaarinen  Spgettilänkkäri, jota jostain syystä markkinoitiin jenkeissä 10 vuotta aiemmin ilmestyneen Djangon ”jatko-osana”, vaikka se  sai oikean jatko-osan 1987 ja  joka edusti genren viimeisiä teoksia 70-luvun lopulla, ennen genren katoamista kartalta ja seuraavalla vuosikymmenellä Hollywoodin ottaessa länkkärit takaisin  haltuunsa näyttävästi Michael Ciminon aikansa suurimman flopin, mutta myöhemmin klassikon statuksen ansainneen Portti ikuisuuteen(1980) myötä.

Mutta nyt Keoman pariin:

Vuosia sisällissodan päättymisen jälkeen puoliverinen Keoma Shannon palaa kotiseuduilleen tapaamaan isäänsä, mutta joutuu vastakkain  velipuolien, Samin, Lennyn ja Butchin kanssa, sillä nämä eivät tunnustaneet  häntä velipuolekseen ja Keoma joutuu myös vastakkain  Caldwellin kanssa, jonka johtamat etelävaltion  sotilaat ovat valloittaneet kaupungin ja piinaavat asukkaita mm kiristämällä rahaa ja estämällä heitä poistumasta kaupungista, joten Keoma päättää palauttaa järjestyksen  kaupunkiin.

Keoma eroaa muista spaguista  käsitellessään villin lännen myyttien purkamista yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyä, esim rasismia,  yllättävän   symboliikkaa vilisevän kuvaston ja erikoisen  soundtrackin osalta, sillä soundtrack kostuu lähinnä yhdestä pitkästä kappaleesta, jonka  lyriikat ja tunnelma vaihtelee tilanteen mukaan ja erityisen soundtrackistä tekee sen, että   lyriikat valottaa päähenkilöiden ajatuksia

Erinomaisen  ja uniikin  soundtrackin  takana ovat taas vaihteeksi ketkä muutkaan kuin De Angelisin veljekset, elikkä Guido & Maurizio ja Franco Nero Neroilee jälleen mallikkaasti pääosassa.

Keoma edustaa spagujen parhaimmistoa Suuren hiljaisuuden ja Huulihappukostajan ohella ja vaikka spagujen katsottiin päättyneen tähän, vielä tämän jälkeen ilmestyivät seuraavana vuonna Sergio Martino Mannaja( A Man Called Blade) sekä alussa mainitsemani Django oikea jatko-osa, jossa Nero on pääosassa sekä vielä niinkin myöhään kuin 1995 ilmestynyt niin ikään Enzon  ohjaama ja kirjoittama ja Neron tähdittämä Jonathan of the Bears, joka kuvattiin osittain itänaapurissamme ja Neron lisäksi keskeisissä rooleissa esiintyivät John Saxon ja David Hess.

Joka tapauksessa Keoma on  Enzon 2.paras elokuva Panssarijunalla Helvettiin jälkeen ja hieno joutsenlaulu  spaguille.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Hellbound: Hellraiser II(1988)

 Ohjaaja: Tony Randel

Käsikirjoitus: Peter  Atkins (Clive Barkerin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Ashley Laurence, Clare Higgins, Doug Bradley, Kenneth Cranham, Imogen Boorman, Sean Chapman, William Hope

Nyt arvostelussa legendaarisen Hellraiserin jatko-osa, joka jatkuu suoraan sitä mihin edellinen osa päättyi, elikkä  Kenobiitttien vierailusta ainoana eloonjäänyt Cottonin perheen jäsen  Kirsty  on joutunut lataamolle ja poliisi pitää häntä ykkösepäiltynä  perheensä murhista eikä kukaan kuuntele hänen varoituksiaan siitä, että talossa oleva verinen patja, johon äitipuoli Julia kuoli pitää hävittää tai muuten on helvetti irti kirjaimellisesti.

Sillä välin sairaalan johtava lääkäri Tri. Phillip Channard on saanut käsiinsä pahamaineisen patjan ja useita kappaleita Lemarchandin  laatikoita esillä vitriineissä.

Sitten yllättävää kyllä, Julia ilmestyy maisemiin patjan kautta ja vieteltyään tohtorin, Julia alkaa saamaan ”lihaa luidensa ympärille” samaan tyyliin kuten Frank edellisessä osassa, joten Kirsty, Julia ja  toinen potilas Tiffany lähtevät Helvettiin, jossa Kirsty yrittää löytää isänsä Larryn, mutta kohtaakin Frank-Enon, Pinheadin seurueineen ja Kenobiitiksi muuttuneen tohtorin.

Elikkä melko samaa settiä kuin edellinen osa, lukuunottamatta matkaa Helvettiin, joka on hienosti lavastettu eikä kovinkaan tyypillisen näköinen liekehtiviä mesta, kuten lukuisissa vanhemmissa elokuvissa, sarjakuvissa ja animaatioissa nähty vaan  ihan uniikkia, josta Dante  Alighieri ja Hieronymus Bosch olisivat vihreydestä kateellisia.

Hellbound ei vedä vertoja ekalle osalle, mutta tarjoaa muuten keskivertoa paremmat verikekkerit ja uniikin ja visuaalisesti hienon näkemyksen Helvetistä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Blink Twice(2024)

 Ohjaaja: Zoe Kravitz 

Käsikirjoitus: Zoe Kravitz & E. T Feigenbaum

Pääosissa: Naomi Ackie, Channing Tatum, Christian Slater, Kyle MacLachlan,  Haley Joel Osment ,Geena Davis, Simon Rex, Alia Shawkat, Adria Arjona

Nyt arvostelussa Lenny Kravitzin tyttären ja 8.live action Kissanaisen  1.ohjaus ja osittain kirjoittama  tarina vallan väärinkäytöstä ja sen seuraamuksista.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

IT-miljonääri Slater King on törttöilyt ja vetäytynyt omistamalleen saarelle ja kutsuu sinne porukkaa, ja pian alkaa väkeä katoamaan ja kuolemaan hämärissä olosuhteissa, kun totuus Slaterin puuhista paljastuu.

Parhaiten komediarooleista tunnettu Tatum veti hyvän rooliin arveluttavan  IT-miljonäärin roolissa ja olipa yllättävää nähdä  pitkästä aikaa Slater, MacLachlan, Osment ja Davis isossa Hollywood-tuotannossa mukana.

Blink Twice on jännä ja vänkä leffa, jossa mukana nokkelaa kuittailua #MeToo-liikettä, joskin lievästi sekavaa tarinaa olisi voitu vääntää  rautalangasta  vähemmän fiksuja  katsojia varten.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Beetlejuice Beetlejuice(2024)

 Ohjaaja: Tim Burton

Käsikirjoitus: Alfred Gough, Miles Millar, Seth Grahame-Smith

Pääosissa: Michael Keaton, Winona Ryder, Catherine O’Hara, Willem Dafoe, Justin Theroux, Monica Bellucci, Danny DeVito, Jenna Ortega, Arthur Conti, Burn Gorman, Santiago Cabrera

Nyt arvostelussa TB-klassikon jatko-osa, jota saimme odottaa 36 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Lydia Deetz juontaa Ghost House-nimistä  talk show’ta, kunnes näkee näyn Beetjuicesta yleisössä, joten Lydia, tuottaja/poikaystävä Rory, Lydian äitipuoli Delia ja Lydian tytär Astrid, jonka kanssa välit eivät ole kovinkaan  hyvät lähtevät Winter Riveriin Lydian isän Charlesin hautajaisiin.

Sillä välin limbossa Beetlejuice on pahassa pulassa, kun hänen edesmennyt ex-vaimonsa Delores palaa kuolleista Beetlejuicen harmiksi ja eipä kestä kauankaan, kun Beetlejuicen ja Deetzin perheen tiet kohtaavat jälleen ja mukaan heitetään  vielä Wolf Jackson, henkimaailman poliisi, joka eläessään oli B-luokan toimintaelokuvien tähti.

Kuten BHC 4:sta, niin onneksi ei   tätäkään ole pilattu Woke-porukaa varteen, vaan Beetlejuice heittää edelleen törkeää läpändeerosta ja Dafoe veti mainion sivuosan Wolf Jacksoninä.

Krediittiä myös soundtrackistä, jolle jostain syystä on päätynyt epäilyttävän paljon Disco-kauden hittejä ja  tulipa ihan yllätyksenä, että soundtrackillä kuultiin myös Pino Donaggion Carrie-leffan tunnari, mikä lämmitti erityisesti allekirjoittaneen mieltä, kun kerran suuri De Palma-fani olen.

Beetlejuice Beetlejuice on jälleen kerran taattua laatua ala TB ja ykkösosaa villimpi, mielikuvituksellisempi ja vauhdikkaampi teos.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

MaXXXine(2024)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Ti West

Pääosissa: Mia Goth, Kevin Bacon, Giancarlo Esposito, Elizabeth Debicki, Michelle Monaghan, Bobby Cannavale, Lily Collins, Halsey, Moses Sumney, Simon Prast

Nyt arvostelussa X-trilogian 3.osa

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

6 vuotta X:n tapahtumien jälkeen maatilan verilöylystä selvinnyt Maxine on  noussut Kolmen X:n elokuvien tähdeksi ja haaveilee siirtymistä ns ”oikeiden elokuvien pariin ja tilaisuus koittaa, kun Maxine saa pääosan suositun Puritan-kauhuelokuvan jatko-osasta.

Samaan aikaan kaupunki on kauhuissaan, kun tosielämän sarjamurhaaja Richard ”Night Stalker” Ramirez piinaa kaupunki ja 3 Maxinen ystävää on kuollut ja poliisi hiostaa Maxine, koska sattui näkemään heidät viimeisenä elossa.

Poliisin lisäksi hämärä yksityisetsivä John Labat hiostaa myöskin Maxineä ja onko murhien takana Ramirez vai joku ulkopuolinen taho?

Siinä missä X:n inspiraationa toimi TCM ja muut 70-luvun Slasher-klassikot, Ihmemaa Oz ja muut 30-50-luvun Technicolor-musikaali puolestaan toimivat inspiraationa esiosa Pearlin inspiraationa, niin puolestaan MaXXXineä ovat  inspiroineet Argenton, Friedkinin ja De Palman klassikot teemojensa visuaalisen ilmeen osalta.

Krediittiä hienosti lavastetusta ajankuvasta puvustusta ja musiikkeja myöten ja Goth veti jälleen mainion  pääosan ja Bacon, Esposito ja Debicki komppasivat hyvin sivuosissa.

MaXXXine on X-trilogian paras ja tarinansa ja visuaalisen ilmeensä puolesta paras osa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️