Ohjaaja: John Schlesinger
Käsikirjoitus: Waldo Salt( Nathanael Westin novellin pohjalta)
Pääosissa: William Atherton, Karen Black, Donald Sutherland, Burgess Meredith, Richard Dysart, Jackie Earle Haley, Bo Hopkins, Pepe Serna, Geraldine Page, Billy Barty, John Hillerman, William Castle
Nyt arvostelussa lievästi aliarvostettu 70-luvun klassikko, joka esitteli kansalle Homer Simpsonin(ei sitä) 12 vuotta ennen Tracy Ullman Show’ta.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Eletään 30-lukua Hollywoodissa, jonne juuri Yalesta valmistunut taiteilija Tod Hackett pyrkii töihin t ja saa paikan Waterloo-aiheisen elokuvien taustojen maalaajana.
Uudessa kotitalossaan Tod tutustuu naapurissa asuvaan niin ikään elokuva-alelle pyrkivän Fye Greenerin ja tämän isän Harryn, jolla on koemusta viihdealalta Vaudeville-taiteilijana.
Sitten Faye onnituu lyömään itsensä läpi näyttelijänä ja Fayeen ihastunut Tod saa huomata, että meno Hollywoodissa on yllättävän rasdollista, vaikka Haysin koodi onkin siistinyt meno niin valkokankaala kuin seurapiireissä ja Todin harmiksi Fayellä riittää vientiä ja montaa ihailijaa, joihin lukeutuu mm tilintarkastaja nimeltään Homer Simpson.
Vain 4 novellia lyhyen uransa aikana kirjoittanut West onnistui hyvin kuvaamaan 30-luvun Hollywoodiin meininkiä, jota ei edes edellisellä vuosikymmenellä tapahtunut Fatty Arbucklen skandaalin johdosta lanseetattu Haysin koodi onnistunut siistimään 98% ja lopussa tarina saa hiema surrealistisia ja kauhumaisia piirteitä.
Krediittiä myös elokuvan hienosta värien käytästä ja soundtrackistä, josta vastaisi John Barry.
Jos haluatte nähdä elokuvan, jossa Pappa-Sutherlandin esittämä kuuluisan tv-isän kaima spoilerivaara) tappaa Rorschachin, niin tämä on teitä varten ja muille tätä voi suositella, jos 70-luvun laatudraamat ja historia kiinnostaa ja olisi kyllä vänkää nähdä tästä Simpsonit-parodia.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
